Kirjaimellisesti kotona

Kurjaa kirjoittaa taas ankeaa tekstiä. Viime kerralla kuitenkin kirjoitus auttoi oloani ja möykkypilvi lähti hieman hälvenemään, siksi nyt jatkan valitusvirttäni.

Ajatuksiani riepoo tällä kertaa KORONA. Meillä ei ole siis yhtään mitään hätää. Mies jatkaa normaalisti töissä, nyt vaan tekee aina etänä. Minä olen lasten kanssa kotona, niin kun olisin muutenkin. Taloudellisesti tämä ei siis vaikuta meihin. Kaikki me olemme terveenä, toki pieni huoli riskiryhmään kuuluvista läheisistäni on kokoajan. Eli periaatteessa mikään ei ole meillä kovin muuttunut, mutta… silti on. Tiedän, että nämä asiat koskettaa meitä kaikkia ja joitakin vielä syvemmin. Ajatukseni heille, joita tämä tilanne koskettaa esim. sairastumisen osalta tai taloudellisesti ja osanottoni heille, jonka läheisen tämä sairaus on vienyt mennessään.

Kaikkeen tähän tilanteeseen ja omaan kokemaan peilaten nyt ei varmasti olisi oikea hetki valittaa. Silti tämä kirjaimellisesti kotona olo alkaa käydä mielen päälle. Seinät tulee vastaan, samat naamat joka päivä ja omat ajatuksetkin tökkivät. Jokainen päivä toistaa edellistä. Mikään ei muutu. Epätietoisuudessa eläminen on tuskaista.
Miten tämä tulee jatkumaan? Kauanko tämä jatkuu? Miten ja mihin kaikkeen tämä tulee vaikuttamaan? Kysymyksiä, jotka varmasti monen mielessä pyörii.

Lapset ja mies ovat äärettömän rakkaita, mutta ei varmaan koskaan ole tullut oltua näin paljon nokat vastakkain. Lapsetkin tuntuvat reagoivan siihen ettei muiden naamoja näy ja kaikki paikat kotona on nähty. Kitinää, valitusta ja itkua onhuomattavasti enemmän. Onneksi pääsee sentään ulos, jospa se kevät sieltä pian tulisi. Pidän meitä vahvoina ja silti tämä tilanne on aiheuttanut näin voimakkaita reaktioita. Vai olemmeko kuitenkaan niin vahvoja mitä luulin? Tähän tilanteeseen kun ynnätään mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä yksinäisyys, on sanomattakin selvää millaisiin kriiseihin tämä tilanne voi jotkut ajaa.

Halusin olla lasten kanssa vielä kotona ja taloudellisesti se saatiin järjestettyä. Nyt olisi ollut aikaa käydä, tehdä ja nähdä ihmisiä ennen syksyn koulun ja päiväkodin alkua. En ollut ajatellut, että loppu aika menisi kirjaimellisesti kotona.