Kuinkas sitten kävikään?

Elokuun loppu enkä ole kirjoittanut ollenkaan hoidoista?! Koska hoidot eivät jatkuneet tällä erää, täällä ollaan nimittäin raskaana!!

 

Olen miettinyt pitkään milloin on oikea aika kirjoittaa. Ettei vaan tarvitse tulla kohta perumaan, että kaikki meni mönkään. Toisaalta kirjoitan jo niin rankasta aiheesta kun oman lapsen menetys ja suru, että varmasti kirjoittasin jos nyt keskenmeno tulisi niin siitäkin avoimesti. Minun on ollut muutenkin hankala kirjoittaa ympäripyöreitä tekstejä kun moni asia vähintään pienellä tapaa on liittynyt raskauteen. Ehkä nyt on hyvä aika kirjoittaa kun moni tutuistakin jo tietää. 

Kuinkas sitten kävikään?

Kesäkuussa kirjoitin blogiin tekstin lapsettomuussanastosta johon loppuun kirjoitin, että olen menossa verikokeeseen, josta tulossa aika varmasti BFN (big fat negative). Olinhan saanut kaksi päivää aiemmin negatiivisen kotitestituloksen. No ei se ihan BFN ollut… mutta ei se ollut myöskään BFP (big fat positive). Arvo oli 11, joka tarkoittaa sitä, että hcg noussut, mutta arvo on päiviin nähden aivan liian matala. Arvon tulisi olla yli 50. Tulos siis voisi olla kemiallinen raskaus tai olisin ovuloinut myöhemmin, koska irroituspiikkihän en saanut. Määrättiin verikoe seuraavalle viikolle. Välipäivinä tein hullunlailla testejä, josta katsoin tummuuko viiva ja viiva tummui. Arvonhan tulisi vähintään tuplaantua noin 48-72 tunnin välein. Seuraavalla viikolla arvo oli kohonnut todella hyvin, kävin vielä pari päivää senkin jälkeen labrassa ja arvo oli taas enemmän kuin tuplaantunut.

Varattiin varhaisultra lapsettomuuspolille reilun parin viikon päähän. Seuraavalla viikolla kärsin kovista vatsakivuista ja mieli meinasi pettää. Menin yksityiselle ultraan ja kävin vielä yhden verikokeenkin ottamassa. Arvo huiteli jo monessa tuhannessa ja ultrassa paljastui alkanut raskaus eli raskauspussi, mutta ei vielä sikiökaikua. Kivun syyksi paljastui munasarjakysta, joka onneksi myöhemmin surkastui itsestään pois.

Varhaisultra jännitti aivan mahdottoman paljon. Pelotti, että onko siellä elämää ollenkaan. En muista siinä jännityksessä miten se tuli esille, mutta osasin sen ultraruudulta katsoa, että kaksi raskauspussia näkyi. Lääkäri ultrasi eka toisen ja siellä oli pienen pieni piste, jolla sykki sydän. Lääkäri onnitteli raskaudesta. Huokasin helpotuksesta, siellä oli elämää. Lääkäri vilkaisi toista pussia, myös siellä oli pienen pieni piste, jolla sykki sydän. Lääkäri onnitteli, teille on tulossa kaksoset. Ajattelin vain mielessäni, että tiesin tämän jo. Oli ollut siis pitkään olo, että kaksi siellä on. En osaa selittää mistä ja miten tarkalleen, se oli vaan tunne. Osittain voimakkaat oireet sekä nopeasti kohoava hcg puolsi sitä, mutta silti se oli vain tunne.  Olin jopa ollut vähän hämilläni kun edellisellä viikolla näkyi vaan yksi, vaikka silloinkin mielestäni muutaman sekunnin ajan toinen vilahti ruudulla. Lisäksi minähän uskon merkkeihin, esimerkiksi mitä Töyhtiäinen minulle antanut. Nyt esimerkiksi en digitestiin saanut kun ei raskaana ja sitten heti suoraan 2-3 viikkoa eli 1-2 viikkoa jäi välistä. Miehelle jopa sanoin, että liekkö sikiöiden määrää tarkoittaa. Lisäksi sekä autopaikka ja vuoronumero sisälsivät vain kakkosia ja kolmosia.

Viikkoja on tullut nyt lisää jokunen, tähän asti kaikki hyvin pienillä. Jos kaikki siis menee hyvin, tulee Töyhtiäisestä kertaheitolla tuplaisosisko ja meistä kolmen lapsen vanhemmat. Kirjoittelen myöhemmin mitä kaikkea raskaus on tuonut tullessaan ja miten se on vaikuttanut suruun.