Rv 28+0
Kohta ollaan ylitetty kolmella viikolla Töyhtiäisen syntymäviikot, hurjaa! Viimeinen kolmannes, tuo outo uusi raskausaika. Vauvat painavat jo kilon per asukki ja minun mittapuulla ovat siis ”isoja”. Olen todella kiitollinen tästä, koska tämä ei ollut itsestäänselvyys. Tuo 25+2 oli pelottava käännekohta, vaikka tiesin sen olevan erittäin pieni todennäköisyys, että nämä juuri samana päivänä syntyisivät. Lisäksi tuohon viikkoon liittyi merkkejä Töyhtiäiseltä, joihin niin kovasti haluan uskoa. Ne tuovat minulle lohtua ja kannattelevat pahimmat hetket. Samalla raskausviikolla, kun Töyhtiäinen syntyi, 25+5, osui tähän raskauteen päivä jolloin olisi kaksi vuotta sitten ollut Toyhtiäisen laskettuaika.
Masuasukkien potkuja tunnen kyllä, mutta tuntuu, että pitäisi tuntea niitä enemmän. Liikelaskentaa esimerkiksi en osaisi tehdä enkä edelleen ole varma aina, että kumpi siellä potkii. Tällä hetkellä tuntuu, että molemmat olisivat kovin alhaalla ja luultavasti pää alaspäin. Paino tuntuu tuolla navan alapuolelle, vaikka potkuja tunnen myös ylempänä. Raskaus alkaa tuntua fyysisestikin, koskee ja kolottaa aika urakalla. Koulussa ei enää tarvitse käydä, jotain pakollisia etätehtäviä vielä kuitenkin olisi. Lisäksi voisin vielä suorittaa verkkokurssin tai oikeastaan kursseja, mutta luultavasti ei ole nyt voimia siihen. Töissäkin ehdin yrittää muutaman päivän, mutta oli ihan hullun hommaa. Sinne meneminen kävi jo työstä ja sitten olisi pitänyt kuitenkin jaksaa tunteja siellä olla eikä olisi välillä päässyt lepäämään. Omatahtisuus ja voinnin mukaan meneminen on nyt aika ehdotonta, vaikka välillä tuntuu käyvän aika pitkäksi.
Ollaan me hurjat uskallettu jo ostella vauvoille jotain, tähän tilaan pääseminen vaati aikaa ja rohkeutta. Vieläkin ajoittain tuntuu kaukaiselta, että joku niitä joskus oikeasti voisi käyttää. Paljon meille on vielä ostettavaa, mutta jos käytettynä meinaa etsiä niin pitää sille varata aikaa paljon. Voin sanoa, että voi kun olisi rahaa, kun roskaa niin menisin joskus 30+ viikolla vaan kauppaan ja täräyttäisin kaikki! Tällä hetkellä meillä siis on turvakaukalot, sängyt, jotain sänky tarvikkeita, vaatteita ja rintapumppu. Nyt kun kirjasin nuo tuohon niin tajusin, että on meillä vielä paljon ostettavaa. Vaunujen ostamisesta on syntynyt nyt suurin haaste ja se on kaikista isoin vielä mikä puuttuu.
Mites sitten toi pääkoppa? Kovilla on ollut, ajoittain olen henkisesti ihan poikki. Olisin valmis hyppäämään 7-9 viikkoa eteenpäin ja sanomaan turvallisin mielin, että tulkaa jo ulos. Rehellisesti en ole nauttinut yhtään raskausajasta tai se on ollut hyvin minimaalista sekä ajoittaista. Joko henkinen tai fyysinen puoli sen on estänyt, joskus molemmat yhtä aikaa. Turhauttaa myös koko ajan tarkkailla oireita ja kipuja, milloin pitäisi olla huolissaan? Vaikka joka kerta ultrassa kaikki ollut hyvin, on minun vaikea luottaa siihen edelleen. Toivoisin oikeasti sellaista mahdollisuutta, että välillä voisin siirtää masuasukit miehen mahaan ja minä voisin hetkeksi irtaantua raskaudesta. Harmi ettei tällaista mahdollisuutta ole vielä kukaan keksinyt.