Missään vaiheessa tämä ei ollut minulle iso shokki. Onhan sen riski ollut tiedossa kun kolmella follilla lähtee yrittämään. Toki se, että omalle kohdalle tuplat napsahtaa on tuuria ja jälleen kuulumme epätodennäköisempään joukkoon. Kuten melkein kaikissa asioissa mitkä liittyvät raskauteen tai lapsiin. Kaikista raskauksista kaksosraskauksia on vain noin 1,5%. Tällä kropalla ei ole kun kerran toimivien hoitojen aikana saatu aikaan kun yksi folli, aina vähintään ollut se kaksi. Voisi siis jopa kuvitella, että meillä olisi lapsia jo liuta ja kaksoset ei olisi pois suljettu. Siitä kierrosta, mistä Töyhtiäinen sai alkunsa, oli myös kaksi follia. 

Hyvin varhaisen varhaisultran jälkeen, jolloin kohdusta löytyi yksi raskauspussi, jäi minulle siitä todella outo tunne. Olin jopa hämilläni, että missä se toinen on. Olin ollut melko varma kaksosraskaudesta. Toki olin iloinen, että sieltä ylipäätänsä jotain elämän alkua löytyi. Tuo kaksosraskaus tunne ei lähtenyt minulta kuitenkaan pois, lisäksi olin mielestäni nähnyt ruudulla väläyksen toisesta pussista. Kun kaksosraskaus varmistui minut valtasi tunne, että näin sen kuuluisi olla.

Hyvästä tunteesta nopeasti siirryttiin siihen, että tämä olisi riskiraskaus. Tämä raskaus on taustojen takia muutenkin riskiraskaus, niin kaksosraskaus nyt lisäisi riskejä. Puhun nimenomaan ennenaikaisuusriskistä tai pienen syntymäpainon tuovista riskeistä. Pelothan minulle tuli nopeasti, mutta ne enemmän liittyvät menettämisen pelkoon kun kaksosraskauteen. Luulen siis, että ne pelot olisivat tulleet joka tapauksessa, vaikka vauvoja olisi vain yksi. Luultavasti olisin pelännyt myös ennenaikaisuutta, koska kokemusten myötä se on hyvin mahdollinen myös yksöisraskaudessa. Ehkä pelkään nyt vain vielä vähän enemmän.

Vähän myöhemmin mieleen tuli oli raha, kaikkea tulisi hankkia kaksi kappaletta. Taloudessa, jossa toinen opiskelee täysipäiväisesti on muutenkin aika tiukkaa rahasta, mutta nyt pitäisi läväyttää isoja hankintoja kerralla paljon. Onneksi meille kelpaa myös käytetty, kaikissa muissa paitsi turvakaukaloissa. Lisäksi on onni myös tässä asiassa, että meillä on mahtava tukiverkosto.

Oikeastaan en ole paljoa missään vaiheessa miettinyt, kuinka me jaksamme kahden vauvan kanssa. Olen järkeillyt tämän siten, että jos seison lapseni kuoleman jälkeen vielä tässä omilla jaloilla suhteellisen selväjärkisenä, niin kyllä me jotenkin pärjätään kahden vauvan kanssa. Kunhan vaan muistamme pyytää apua kun sen hetki tulee ja sehän hetki varmasti tulee. Toinen mitä tulee muistaa, on kommunikaatio ja avoimuus miehen kanssa. On tärkeä muistaa myös se, että molemmat tarvitsevat omaa tilaa. Nämä asiat mielessä pitäen kyllä me pärjätään, vaikka päällä seisten. Kunhan nyt kaikki menisi vaan hyvin ja saisimme nämä pienet.

Minulle on ollut lohduttava ajatus, että heillä on toisensa. Toivon kovasti, että maaginen kaksosten yhteys on totta. Ainakin sisaruksina he voisivat jakaa toisilleen kaikki elämän ilot ja surut, näin toivon. Toivon myös kovasti, että he yhdessä pystyvät helpommin käsittelemään surua. He myös meidän lisäksi yhdessä voisivat jakaa ajatuksia Töyhtiäisestä kunhan vähän kasvavat.

Lopuksi vielä mahan kasvusta, joka yllätti minut. Tiedostin ja tunsin kohtuni varmaan jo viikolta kahdeksan, pian tuon jälkeen en edes kärsinyt nukkua enää mahallani. Varmaan rv9-10 alkoi maha pömpöttää, tällä kertaa ei edes pierusta vatsassa vaan kohtu alkoi pömpöttää. Rv12 alkoi olla jo vaikea peittää mahaa, löysillä vaatteilla pystyi vielä tovin. Nt- ultran jälkeen en enää peitellyt raskautta, olen yhden raskauden yrittänyt peitellä pelon ja epätietoisuuden takia vielä puolen välin jälkeenkin, nyt ei energiani riittäisi siihen. Nyt mahan koko alkaa lähenemään hurjaa vauhtia sitä, mitä se silloin oli kun Töyhtiäinen syntyi. Varmaan ennen puoltaväliä saavutetaan se jo.