Viime postauksessa kirjoitan siitä, että kaikki tekstini ovat melkein valitusvirttä. Voisin joskus kokeilla kirjoittaa jotain positiivista, nyt meinasin sen tehdä. Nimittäin huomenna on hääpäivä, neljäs sellainen. Kutsutaan myös nimellä posliinihääpäivä, en tiedä tarkoittaako tämä nyt sitä, että liitto on vahva kuin posliini. Sen kun laittaa norsun suhdetta sekoittamaan niin liitto on jo hajalla :D. Jospa nyt ei kuitenkaan, lisäksi luulen, että meidän liitto on vahvempi kuin posliini. Kyllä sitä saisi sata norsua olla ravisuttamassa, jotta se rikkoutuisi. Se on vuosien saatossa vain vahvistunut ja syventynyt. Vitsailin miehelle, että meillä on torakkahääpäivä. Vaikka päänkatkaisisi niin se pysyy. 

Rakastan miestäni eritavalla kuin ennen, se on jotain pintaa syvempää ja lujempaa. Sitä ollaan kohta kahdeksan vuoden seurustelun ajan varmasti rakastettu tulisesti, rakastettu neutraalisti, jopa joskus vähän vihattu ja nyt tuntuu, että se on sellaista sielunkumppanuutta. Toki meilläkin on kipukohdat, joita vastaan taistelemme. Josta saamme revittyä riitoja, me ei kuitenkaan enää jakseta riidellä ”jokapäiväisistä turhista asioista”. Varsinkaan minä, tuntuu aivan turhalta kuluttaa vähäisiä energioita sellaiseen. Ja oikeasti onko niillä mitään väliä lopulta? On meillä opettelemistakin, Töyhtiäisen kuoleman jälkeen on ollut välillä vaikea käydä esim treffeillä ja viettää romanttisia hetkiä. Ei kai se ole kun meistä itsestämme kiinni, mutta helposti molemmat aina vaan haluaa olla kotona. Toki, me viihdytään yhdessä kotona ihan arjessakin, mutta pitäisi joskus panostaa suhteeseen kunnolla. Pistää ykköset päälle ja lähteä. 

Mutta hitto minä rakastan tuota miestä ja lujaa! Rakastan häntä miehenä, ystävänä ja lapseni isänä. Olet rakas nyt ja aina <3 hyvää huomista hääpäivää meille.