Paniikkikohtauksia

Melkein kaikille on tuttua vähintään se, kun alkaa sydän hakata kovasti, tärisyttää ja sanat menevät sekaisin. Yrität korjata tilannetta, joka vain pahentaa oireita. Pelkäät menettäväsi kehosi hallinnan tai pahemmassa tapauksessa pelkäät kuolemaa. Nuorena paniikkikohtaukset olivat aika tuttuja, yleensä niihin liittyi alkoholi ja hyperventiloiminen. Yleensä sen laukasi joku riitatilanne tai muu vastaava ongelmatilanne. Kärsin myös erityisesti nuoruudessa esiintymispelosta sekä ahdistuin kulkea ihmismassan läpi. Silloin oireena juurikin sydämmen tykytys, täriseminen, sanat menivät sekaisin ja hiki valui. Tuntui siltä, että kohta lähtee jalat alta. Minulla oli lupa esiintyi istualleen jos siltä alkoi tuntumaan. Työelämässä pelot alkoivat haihtumaan kun jouduin vähän puolipakolla esiintymään. Jossain vaiheessa joistakin esiintymistilanteista aloin jo tykkäämään. 

Pitkään meni etten saanut ainakaan voimakkaita paniikkikohtauksia. Töyhtiäisen raskausaikana kun alkoi olemaan erilaisia ongelmia joihin ei tiennyt syytä ja huoli Töyhtiäisestä oli suuri, aloin taas saamaan kohtauksia . Ensimmäisen muistan saaneeni lapsivesipunktiossa, lääkäri ei meinannut millään saada otettua punktiota ja joutui useasti tökkimään neulalla. Minä olen lisäksi aina inhonnut neuloja ja ennen myös ollut neulakammoinen. Huomasin kuinka jalkani alkoi kramppaamaan, vaikka kuinka yritin käskeä niitä olemaan suorassa niin ne veätti koukkuun. Sydän hakkasi kauhean kovasti, ahdisti ja hiki valui. Häpeä myös lisäsi oireita. Toisen kerran vastaavan sain kun selvisi, että Töyhtiäisen syntymää ei voi enää estää ja edessä olisi sektio. Noiden välissä kärsin myös toisenlaisista ”paniikkikohtauksista” tai ehkä ennemmin ahdistuneisuushäiriöstä. Yöt meni valvoessa kun tuntui, että en saanut happea. Joku yritti kuristaa minua ja painaa rintani lyttyyn. Aluksi olin varma, että kyse on jostain fyysisestä. Niin voimakkaita olivat tuntemukset, tuolloin pelkäsin kuolemaa. Tähän onneksi sain pian lääkityksen ja tilanne rauhottui.

Nyt nämä paniikkikohtaukset ovat palanneet, juuri tuo jalankramppaus oire on tullut takaisin. Samalla valuu sitten tuskan hiki ja sydän hakkaa. Mitä enemmän tilanne hävettää, sitä enemmän oireet ilmenee. Onneksi minulla on tarvittaessa määrätty rauhoittavia, joita siis voisin ottaa näissä tilanteissa myös. Ne ovat määrätty kun olen Töyhtiäisen kuoleman jälkeen kokenut niin voimakasta ahdistuneisuutta tietyissä tilanteissa. Harmi vain, että aina ei tiedä mikä tilanne tuo paniikkikohtauksen. Onneksi olen enemmän sinut asian kanssa kuin nuorempana.