Syksy ja syntymäpäivä

Niin se ajanjakso taas vuodesta lähestyy jolloin kaksi vuotta sitten minusta tuli onnellinen, mutta lapseni voinnista peloissaan oleva äiti. Tämä ajanjakso siis alkaa Töyhtiäisen syntymäpäivästä, jatkuen yhteiseen elettyyn aikaan ja päättyen siihen kun minusta tuli maailman surullisin äiti.

Miten kaikki eroaa vuoden takaisesta vai eroaako mitenkään?

Sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi on se vaikein. Kaikki eletään ensimmäistä kertaa ilman rakasta ihmistä itselleen. Olen kokenut samanlaista ahdistusta, surua, stressiä tästä ajanjaksosta nyt kuin vuosi sittenkin. Olen vahvasti elänyt niitä viikkoja taas uudestaan, mitkä olivat ennen Töyhtiäisen syntymää. Tuntuu kun muistaisin taas kaiken kuin eilisen, vain tarkat päivät ovat hämärän peitossa. Muistan sen kuinka annoin itselleni vihdoin luvan nauttia raskaudesta, joka oli ollut täynnä epätietoisuutta ja pelkoa. Ne ajatukset, ne tunteet ja se päivä jolloin Töyhtiäinen syntyi. Olen palannut niihin hetkiin usein viime aikoina. Tuntuu, että tunnen jokaisella solulla niin hyvää kuin huonoa, kiitollisuutta ja surua. En koe, että asiat olisivat yhtään sen helpompia kuin vuosi sitten. Erilaista, mutta ei helpompaa. Nyt tiesin sen, että mitä ehkä odottaa tältä ajanjaksolta. 

Olen ollut myös määrätietoisempi sen suhteen miten haluan Töyhtiäisen syntymäpäiviä juhlistavan. Viime vuonna sekin toi haastetta mielelle, olin epävarma miten kuolleen lapsen syntymäpäiviä vietetään. Eihän sellaista kenenkään tulisi edes joutua miettimään. Tänäkin vuonna Töyhtiäinen saa kauniita palloja luokseen ja syntymäpäiväkortin. Jokin minussa uskoo siihen, että pallot perille asti menevät sinne jonnekin. Tänä vuonna mies oli löytänyt Töyhtiäiselle kortin, tämä oli minusta hyvin koskettava asia ja herkistelin sille. Halusin kuitenkin itse tehdä jotain Töyhtiäiselle, niin pieni virkattu pupu olisi tulossa haudalle. Siksi pupu, koska Töyhtiäinen sattui saamaan juuri pupuja monta ja pupun yhdistän Töyhtiäiseen.

 

Runojen kirjoitus on ollut yksi keino purkaa omia ajatuksia. Pitkän tauon jälkeen syntyi tämä runo.

”Pieni synttärityttö, lettipää ja kukkamekko.

Kakussa kaksi kynttilää,

kohta synttärityttö mahan täydeltä makeaa saa.

On lahjoja yksi ja kaksi,

lahjapaperi saa synttäritytön kuitenkin hurjemmaksi.

Niin tämän elämän kuuluisi mennä,

onnen toivotukset synttäritytön luokse lennä.”