REISSUKUULUMISIA osa2
Kesti varmaan pari viikkoa päästä kunnolla sisään tähän reissuelämään ja kai jollain tasolla teen vieläkin töitä sen eteen, etten stressaisi ja osaisin vaan elää hetkessä.
Jostain syystä en mm. alkuun oikein katsonut ihmisiä silmiin tai hakenut kontaktia – toki meille yleensä yritetään kaupata jotain jos annetaan vähänkään huomiota :–D mutta vitsi miten sympaattisia hymyjä olen saanut kun olen antanut myös itsestäni jotain. Hygieniaan liittyvät asiat ovat olleet mulle vähän hankalia, vaikka en olekaan koskaan pitänyt itseäni liian tarkkana sen suhteen – kai perushygienia vaan on vähän eri asia Suomessa kuin täällä. :—-D Kaikkeen kuitenkin tottuu, eikä täällä mitään niin jäätävää sen suhteen ole. Ilman vessapaperia eläminen on muutenkin melkein jopa hygieenisempää, hahahhh.
Jos miettii paikkoja, joissa olemme tähän mennessä vierailleet, oli Kochi kaupunkina ihan ok, Kovalam oli jo aika kiva, mutta vasta Varkalasta sytyin kunnolla. Ja Munnar vei omalla tavallaan mun sydämen myös. Niin kaunista ja ne ihmiset. En kestä. En ole varmaan koskaan tavannut niin ystävällisiä ihmisiä kuin siellä. Muutamat tapaamamme reissaajat ovat kyllä sanoneetkin, että meininki Etelä-Intiassa on aivan eri kuin muualla. Mysuruun tutustuminen jäi vähäiseksi, sillä itse toivuin vielä mahataudistani ja Iiroon se iski ko. kaupungissa ollessamme. Viimeisimmästä etapistamme, Hampista olen tykännyt myös kovasti!
Karnatakan osavaltioon siirtyessä pystyi huomaamaan jo paljon eroja Keralaan verrattuna. Lehmiä on ainakin tuhat kertaa enemmän joka paikassa, pihoilla ja keskellä katuja. :—–D Täällä ei possun- tai lehmänlihaa ravintoloissa tarjoilla, ja ainakin lehmän teurastus on myös laitonta. Keralassa molempia kohtaan oli löyhempi ote. Karnataka on myös vielä Keralaa alkoholivastaisempi ja esimerkiksi Hampissa alkoholin myynti on täysin laitonta. Karnatakan sisämaassa, eli täällä missä tälläkin hetkellä ollaan, on heti jo paljon kuivempi maasto verrattuna Keralan viidakkoon.
Mä olen tässä kahden ja puolen viikon aikana hoksannut, että Intialaiset kaupungit ovat ehkä vähän liikaa. On liikaa ihmisiä, liikaa tööttäilyä (pari postausta aiemmin väitin jokseenkin ymmärtäväni sitä tööttäilyä, mutta enää en ole varma :—D) liikaa liikennepölyä ja pakokaasua. Liikaa kaikkea. Mutta sitten nämä kylät, näissä sielu lepää. Tällä hetkellä ollaan tosiaan Hampissa – täällä loikoillaan hammokeissa, kuunnellaan puiden havinaa ja iltaisin satojen sammakoiden kurnutusta. On silti kuitenkin kiva, että meillä on tasaiseen tahtiin molempia, kaupunkeja ja kyliä.
Summa summarum – täällä on kaikki hyvin. Intia on niin siisti ja outo yhtäaikaa.