REISSUKUULUMISIA osa4
Nepal muistutti toisinaan Intiaa, mutta toisinaan taas ei. Odotin sen ehkä kuitenkin muistuttavan Intiaa vielä enemmänkin, en tiedä. Mulla ei totta puhuen ollut liiemmin tietoa kyseisestä maasta etukäteen, enkä tiennyt mitä odottaa. Ihmiset olivat jokatapauksessa paljon rennompia, eivätkä ollenkaan niin agressiivisia myyntimiehiä kuin naapurimaassa. Nuoret (ja monet vähän vanhemmatkin) myös pukeutuivat hyvin pitkälti länsimaalaiseen tyyliin. Suurin osa Nepalilaisista on hinduja, mutta sitä oli vähän hankala uskoa, kun buddhalaisuus oli niin selkeästi framilla. Rukousliput liehui joka nurkalla, mitä taas Intiassa ei pohjoisen Dharamsalaa lukuunottamatta näkynyt. Vietimme Nepalissa yhteensä kuukauden ja siinä ajassa ehdimme saada aika hyvän poikkileukkauksen siitä, mitä maalla on tarjota.
Annapurnan alue oli henkeäsalpaavan kaunis. Vaeltaminen niissä puitteissa oli aivan älyttömän hienoa ja väittäisinkin sen olleen yksi elämäni parhaimmista kokemuksista, mutta samalla vaativimmista koetuksista. Lähinnä fyysisesti, mutta tavallaan myös henkisesti.
Oli hienoa nähdä miten paikalliset elävät, Nepal kun tosiaan on kehitysmaa, jonka asukkaista kolmasosa elää köyhyysrajan alapuolella. Kylät olivat hyvin alkeellisia ja tuntui, että aika oli pysähtynyt johonkin menneeseen. Tunnelma oli kuitenkin lämmin. Tuli mieleen oma lapsuus (vaikka en siis ole koskaan elänyt köyhyydessä) kun leluiksi kelpasi pihalta löydetyt kävyt ja kivet.
Kaupungit taas olivat hyvin pölyisiä ja saasteisia (Pokharan turistikeskittymää lukuunottamatta). Joka puolella näkyi ränsistyneitä rakennuksia ja jonkun sortin keskeneräisiä viritelmiä. Autot olivat vanhoja ja pieniä, eikä ilmastoinnista ollut puhettakaan. Kaduilla pyöri paljon hedelmäkauppiaita, jotka möivät tuotteitaan pyörien selästä. Sähköt katkesivat Pokharassa päivittäin, Kathmandussa asian suhteen oltiin jo päästy vähän pidemmälle. Kaupungeissa oli kuitenkin oma viehätyksensä ja jokaisesta paikasta löytyi myös niitä helmiä, kun tiesi minne mennä.
Matkamme Nepalista jatkui lentäen Indonesiaan ja ensimmäisenä Lombokin saarelle. Olemme viettäneet täällä nyt puolitoista viikkoa ja ehtineet jo ihastua paikkaan täysin. Olen super innoissani, että meillä on kaksi kuukautta aikaa kierrellä Indonesian saaria, vaikka tiedän jo nyt, ettei se ole tarpeeksi. Täällä on niin paljon nähtävää. Aikomuksena on jatkaa Lombokilta (tai itseasiassa Gilin saarilta) Komodon saarelle, sieltä Nusa Penidalle ja Lembonganille. Sitten Balille, jonka jälkeen piipahdamme nopeasti Singaporeen, Malesiaan. Tämä siitä syystä, ettei Indonesiassa saa olla kuin 30 päivää kerrallaan. Singaporesta palaamme Indoihin, ensimmäisenä Javalle. Sieltä lennämme vielä Pohjois-Sumatralle, jonka jälkeen palaamme itseasiassa takaisin Suomeen. Reppureissumme on saanut siis tässä vaiheessa lopetuspäivämääränsä ja se on kesäkuun 4. Omat säästöni ovat siinä vaiheessa täysin käytetty, ja ajatus Suomen kesästä myös viehättää. Reissaaminen ei tule onneksi loppumaan, sillä suunnitelmissa on ainakin reissu Pohjois-Norjaan ja riittähän sitä suhaamista kotimaassakin.
Indonesian reissumme ei alkanut kovin lupaavasti, sillä saapuessamme Lombokin lentokentälle, huomasimme, ettei Iiron rinkka saapunut mukanamme. Siellä oli tosiaan kaikki Iiron kamppeet, kosmetiikkatuotteet, meidän molempien Intiassa mittatilauksena valmistetut vaatteet sekä Nepalista ostettu tuliainen kotiin. Myös puhelimen laturi ja matkakaiutin. Mä olin aivan helisemässä – Iiro taas osasi ottaa asian vähän rennommin, mitä en voinut ymmärtää. :—D Joo, vakuutusyhtiöltä tuli korvaus, mutta ärsytti se silti. Saimme kuitenkin onneksi laukun takaisin parin päivän odottelun jälkeen. Emme tosin olisi sitä tuskin enää koskaan nähneet ellemme olisi itse hanakasti lentokentän suuntaan soitelleet ja ellei majatalomme pitäjä olisi meitä siinä auttanut.
Hyvin meillä olikin tähän asti mennyt, mitä matkatavaroihin tulee. Ei varkauksia tai laitteiden hajoamisia/hävittämisiä. Eli kai jonkun oli määrä mennä pieleen jossakin vaiheessa. Tosin, terveyden osalta meillä on tähän mennessä mennyt aika pahasti pieleen jo monta kertaa :–D Mutta sellaista se on. Kun reissuun lähtee, pitää valmistautua, ettei kaikki mene putkeen. Ei sille voi mitään. Ja kaikesta huolimatta meillä on ollut täällä aivan ihanaa – vastoinkäymiset tuntuu aina hetken kuluttua pieneltä, eikä me haluttaisi olla tällä hetkellä missään muualla kuin täällä. Reissaaminen sopii meille.
Kolmannen kuukauden menot olivat yhteensä 2817€, eli reippaasti enemmän kuin kahtena aiempana kuuna, mutta menojakin oli enemmän. Vajaa 550€ meni lentoihin (Kathmandu – Lombok), Nepalin viisumit maksoivat 80 dollaria (euroina n. 65) ja vaellukseen meni kaikkineen vajaa 1000€. Nepal oli muutenkin astetta kalliimpi kuin Intia, joten sekin selittää miksi rahaa meni enemmän. Olemme jokatapauksessa vielä budjetissa, sillä tiedossa oli, että Nepaliin uppoaisi vähän enemmän.
Ps. Kaikki postauksen kuvat ovat Nepalista.
BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM