INDONESIA – BALI/NUSAN SAARET
Lensimme Labuan Bajosta Denpasariin, josta lähdimme samantien kohti satamaa, sillä halusimme aloittaa Balin rundimme Nusan saarilta, joilla tarkoitan nyt siis Penidaa, Ceningania ja Lembongania. Kolmea saarta, jotka kuuluvat Balille ja löytyvätkin aivan sen kyljestä. Laivamatka oli melkoisen bumby ride kun rysäyttelimme vähän väliä aaltoihin speed boatillamme. Ensimmäiseksi suuntasimme saarista isoimmalle, Nusa Penidalle, johon olin todella typeränä varannut vain yhden päivän aikaa. Iso virhe.
Meillä olisi siis ollut enemmänkin aikaa jos olisimme saaneet suunnittelemamme kahden kuukauden viisumit Indonesiaan, mutta koska emme saaneet, meidän piti poistua maasta kuukauden jälkeen, joka muutti aikataulujamme.
Penida oli yllättävän iso, eikä siellä ollut kovin montaa tietä, joten välimatkat paikasta toiseen olivat pitkät. Tätä en ollut hoksannut tarkistaa ennen saapumistamme, joten pettymys oli suuri, kun tajusin, ettei ehditä tehdä puoliakaan siitä mitä olin meille suunnitellut. En pidä siitä, kun suunnitelmani eivät toteudu :—D Loppupeleissä kävimme auringonlaskun aikaan Crystal Bayn rannalla, joka oli kuvankaunis spotti, sekä aikaisin seuraavana aamuna Kelingking beachilla, joka oli vähintäänkin mieletön. Kyseinen paikka on ehkä se tunnetuin Nusa Penidan nähtävyys, ainakin Instagram-kuvien perusteella. Mutta en yhtään ihmettele miksi. Upeat kalliot, huuuuima pudotus ja alhaalla kauniin turkoosi, kuohuva meri sekä hiekkaranta. Ei kannata kuitenkaan lähteä auringonottoaikeissa tänne. :–D
Koska me saavuimme paikalle aikaisin aamusta, saimme rauhassa kavuta alas, ja hyvä niin, sillä se oli melko hasardi toimenpide. Alas vievät tikkaat koostuivat nimittäin vain köydestä ja oksista. Reitti oli myös hyvin jyrkkä ja askelmat isoja. Alhaalla oli vastassa niin järkyttävä aallokko, että Iirolta meinasi lähteä jalat alta jo siinä kohtaa kun hän oli vedessä vasta pohkeita myöten. Uimiseen se ei siis ollut järin hyvä valinta, joskin meidän lisäksi ainoina rannalla olevat saksalaispojat uhkarohkeasti rynnistivät aaltoihin ja saivat melkoista kyytiä. Yhdellä hajosi siinä myllytyksessä uimahousutkin :—-D me pällisteltiin hetki, otettiin muutamat kuvat ja lähdettiin kiipeämään takaisin ylös. Tässä kohtaa ei auttanut kurkkia alaspäin vaan pitää katse tiukasti kohti menosuuntaa. Ajoituksemme oli aikalailla täydellinen, sillä ylöspäästyämme mestoille oli jo ihan jäätävä jono. Kannattaa siis oikeasti mennä aikaisin jos haluaa tästä luonnon ihmeestä nauttia!
Penidasta jäi todella hyvä fiilis, vaikka ehdittiinkin olla siellä vain hyvin vähän aikaa. Nähtävää olisi riittänyt ainakin vielä parille päivälle ja yleinen viba saarella oli muutenkin mukavan rento ihan vaan oleiluunkin. Tänne täytyy siis vielä joskus tulla takaisin.
Penidalta siirryttiin saarista seuraavalle, huomattavasti pienemmälle Nusa Ceninganille, josta meillä oli varattuna kavereidemme suosittelema majoitus. DaFishin henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja itse lokaatiokin oli enemmän kuin kohdallaan. Meillä oli upea bungalow omalla terassilla ja ulkoilmakylppärillä. Ainoa mikä meitä häiritsi oli paikan muut vieraat, jotka koostui kahdesta lapsiperheestä, mikä vaikutti vähän latistavasti yleisfiilikseen. Olimme kuulleet, että DaFishin allasbaarissa soi musiikki ja siellä on mukava rentoutua, nauttien Bintang jos toinenkin, mutta mitään tällaista emme kokeneet. Ei sillä, että minulla olisi mitään perheitä vastaan, mutta altaalle ei ihan hirveästi tehnyt mieli mennä kun siellä räpiköi lapsia uimaleluineen. Aina ei voi voittaa, mutta suosittelen paikkaa silti! Todella kiva, etenkin jos on menossa vaikka isommalla kaveriporukalla (eli voi buukata ne muutkin bungalowit ja eliminoida lapsiperheiden mahdollisuuden) ! :—-D
Suuntasimme ensimmäisenä Ceninganin Secret Beachille, joka oli kaunis ja syrjäinen ranta, jossa ei kovin montaa tyyppiä ollut meidän lisäksi. Uida ei voinut, sillä satuimme paikalle juuri laskuveden aikaan, jolloin ranta oli pitkälle pelkkää korallia ja pidemmällä taas aallokko todella kovaa. Kävimme myös Blue Lagoonilla, jossa vesi oli turkoosiakin turkoosimpaa, mutta harmiksemme se ei ollut ranta, kuten olimme virheellisesti luulleet :—D Kiva oli kuitenkin käppäillä piikikkäillä, vulkaanisilla kallioilla ja ihastella aaltoilevaa laguunia ylhäältä päin. En tiedä mikä siinä on, mutta aaltoja voisi tuijottaa tuntikausia. Vähän sama efekti kuin takkatulen tai nuotion kanssa.
Auringonlaskua menimme katsomaan Mahana Pointille, jonka terassilta kyttäsimme surffaajia. Kyseiseltä terassilta oli mahdollista myös hypätä alas, mutta meistä siihen ei ollut, sillä aallot hakkasi aika lujaa kallion seinämään ja pudotus oli melko korkea :—D Mua nyt ei saisi hyppäämään yhtään mistään, mutta Iirokaan ei tästä syttynyt, vaikka (uhka)rohkeampi onkin. Eräs neito siitä kuitenkin roikaisi alas sopivan hetken (= kun aallokko oli vähän rauhallisempaa, niin ettei ne iskeneet täysillä kallioon) tullen ja hyvin selvisi! Rohkea veto.
Seuraavana päivänä otimme skootterin alle ja ajoimme Lembonganille. Ceninganin ja Lembonganin välissä on kapea silta, joka mahdollisti saareen tutustumisen ilman majapaikan vaihtoa. Menimme ensin mangrove metsään pienelle veneajelulle, jonka jälkeen ihastelimme horisontissa komeilevaa Agung -tulivuorta samalla kun nautimme lounastamme. Lembonganin Dream beach oli kohteenamme seuraavana, mutta jälleen kerran osuimme paikalle laskuveden aikaan, joten ranta ei ollut ihan parhaimmillaan. Kävimme silti pulahtamassa, sillä vedessä oli yksi kapea väylä, joka ei ollut korallin peitossa eli sitä pitkin tasapainottelemalla pääsi kastautumaan :—D Auringon laskun aikaan tähtäsimme Devil’s Tearille, joka koostuu kalliopoukamista, joihin aallot lyö kovaa, mikä aiheuttaa sen, että vesi purskahtelee laitojen yli. Todella kaunis paikka auringonlaskun ihastelemiseen ja jälleen kerran täydellinen lokaatio aaltojen tuijotteluun. Oli jännittävää odottaa isoimpia aaltoja, jolloin vettä lensi aivan kunnolla tasanteelle asti. Mä käytin tilanteen hyväkseni ja menin tallustelemaan tasanteelle muodostuneisiin altaisiin samalla kun Iiro nappaili kuvia :–D Hiukan uhkarohkeaa, kun ei tosiaan koskaan tiennyt milloin se seuraava iso aalto iskee, mutta tuuri kävi ja selvisin kuivana ja vammoitta.
Illaksi palasimme takaisin Ceninganille ja söimme ravintolassa, jonka ”henkilökuntaan” kuului pienen pieni pörröinen koira, joka pyöri ruoan himoissa meidän jaloissamme ja välillä meidän säkkituolien selkänojillakin :–D Niin suloinen. Myös kun olimme ajamassa tähän kyseiseen ravintolaan, pysäytimme hetkeksi skootterin tien reunaan katsoaksemme karttaa ja samalla hetkellä eräs koira hyppäsi skootterimme kyytiin, eikä meinannut millään lähteä pois. Nauratti aivan hulluna – se olisi vaan halunnut kyydin!
Nusan saarista jäi yleisesti ottaen todella hyvät vibat ja näin jälkikäteen voin sanoa, että paremmat kuin Etelä-Balista. Saarilla meininki oli hyvin rento ainakin silloin huhtikuun loppupuolella, eikä missään ollut sellaista turistirysä -fiilistä, vaikka toki kaikki pyöriikin turismin ympärillä. Kuulin, että ilmeisesti ainakin Lembonganilla myös snorklauspuitteet ovat kohdillaan, mutta itse emme sitä testanneet.
Ps. Luin tämän blogipostauksen ennen Nusan saarille menoa ja sain sieltä paljon vinkkejä ja inspistä omalle visiitille!