CHANGES
Vähiin käy ennen kuin loppuu! Suomeen paluu häämöttää nimittäin jo reilun kahden viikon päässä. Pakko tosin myöntää, että viimeisten parin viikon aikana oon kehitellyt itselleni pienen koti-ikävän, joten odotan Suomeen paluuta jo tosi paljon. Oon nauttinut tästä Amsterdamissa olosta älyttömän paljon ja oon niin iloinen, että mun elämä on tuonut mut juuri tälle tielle, mutta kaikelle on oma aikansa. Tällä hetkellä ei siis ainakaan sureta, että tämä ajanjakso on tulossa sen loppuunsa. En malta odottaa, että pääsen pusuttelemaan Mikkoa ja näkemään pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä ja perhettä. Osasyy tähän pieneen koti-ikävään voi toki johtua myös siitä, että olen aikamoinen jouluihminen, joten kaipaan niitä mulle tuttuja jouluperinteitä, kuten joululahjojen paketointia, torttujen leivontaa ja glögiä. Mutta vaikka koti-ikävä vähän painaakin, aion silti nauttia näistä viimeisistä viikoista täällä (ja selviytyä ensi viikon tenteistä…) ja yrittää parhaani mukaan ehtiä tekemään ja näkemään vielä ne viimeiset jutut mitä oon halunnutkin!
Vielä hetki sitten Suomeen paluu tuntui vähän ankealta siinä mielessä, etten tiennyt mitä kevät toisi tullessaan opiskelujen etenemisen ja töiden kannalta, mutta nyt on sekin aika hurjan nopealla tahdilla selkeytynyt – sain nimittäin muutama päivä sitten soiton Zalandolta, jossa kerrottin, että minut on valittu heidän uudeksi harjoittelijaksi! Se tarkoittaa siis sitä, että mun Suomeen paluu ei olekaan mikään oikea paluu, vaan pelkkä 3,5 viikon loma, jonka jälkeen muutan neljäksi kuukaudeksi Berliiniin. Ihan älytöntä! Oon yhtä aikaa super innoissani, super hämmentynyt ja vähän peloissani myös. Mutta, kuten ihana Millaseni mulle sanoi, on sitä rautaa taottava silloin kun se on kuuma! Joten täyttä häkää nyt kun siihen on mahdollisuus.
