INDONESIA – BUKIT LAWANG
Lake Tobalta otimme kyydin muutaman tunnin päähän Bukit Lawangiin tarkoituksenamme mennä ihmettelemään orankeja sademetsään.
Kyseiset orankit on vapautettu vankeudesta ja ne elävät nyt käytännössä villeinä Bukit Lawangin sademetsässä, toki turistien kanssa kulkevat oppaat heitä syöttävät ja osalla eläimistä on myös pitkä tausta vankeudesta, joten ihan täysin villeiksi heitä ei voi sanoa. Mutta pääpointti on kuitenkin siinä, etteivät eläimet elä millään aidatulla alueella eikä niitä kohdella kaltoin. Mä olen aina halunnut nähdä villejä orankeja, joten odotukset olivat todella korkealla.
Varasimme aiemmin Indoissa tapaamamme pariskunnan suosituksesta bungalowin keskeltä viidakkoa, ja se tosiaan olikin aivan keskellä ei mitään. Millään ajoneuvolla sinne ei myöskään päässyt, joten saimme kävellä Bukit Lawangin ”keskustasta” puoli tuntia suuntaansa, mikä ei ehkä kuulosta työläältä, mutta sitä se kuitenkin oli paahtavassa kuumuudessa, sademetsän älyttömässä kosteudessa ja trooppisten hyttysten ympäröimänä :—-D
Bungalowimme oli kuitenkin todella sympaattinen ja se sijaitsi pienen puron vieressä, jossa kävimme uimassa ja pesimme pyykkejämme. Vettä mökkiimme tuli vaihtelevalla menestyksellä ja sähköä vain parin tunnin ajan päivässä. Puhelimessakaan ei ollut kenttää. Taisin kirota majoitusvalintaamme joka päivä, mutta yhtä aikaa olin fiiliksissä siitä alkeellisesta meiningistä.
Bukit Lawang on pikkuinen paikka, eikä siellä ole juuri mitään tehtävää tai nähtävää sademetsätrekkailun lisäksi. Me varasimme bungalowimme pyörittäjän kautta trekkausreissun, josta saimme pulittaa melko sievoisen summan, mutta oli se sen arvoistakin. Valitsimme yhden yön trekkauksen, jonka sisältöön kuului ensin muutaman tunnin trekkaus, jonka aikana saimme bongailla orankeja. Sen jälkeen lounas viidakossa ja sitten leiriytyminen laavuihin. Laavuilla saimme maittavan illallisen ja mahdollisuuden uida viereisellä purolla. Bongasimme leiristä varaaneja, paviaanin ja apinoita. Kahta viimeistä lajia tapasimme myös trekkauksen aikana ja itseasiassa hyvin läheltäkin. Oppaamme olivat kokeneita, joten uhkaaviin tilanteisiin ei onneksi jouduttu.
Erilaisiin apinoihin ja pariin yksin vaeltavaan paviaaniin oli hauska törmätä, mutta tottakai itse orankien näkeminen oli kaikista siisteintä. Näimme yhteensä ainakin viisi yksilöä ja pääsimme kättelyetäisyydellekin parin lajinedustajan kanssa. Isoin oli varmasti minun pituiseni ja ainakin pari kertaa kokoiseni :—D Hän oli hyvin leppoinen tapaus. Tapasimme myös yhden yleisesti ottaen agressiivisen yksilön, mutta meidän tapaamisemme aikana hänkin osasi käyttäytyä, kunhan vain muistimme pitää reppumme kiinni, sillä se oli kuulemamme mukaan asia, joka hänen agressiivisuuttaan triggeroi.
Yö laavussa oli melko jännittävää, enkä voi sanoa kovin levollisesti nukkuneeni, mutta hauskaa se kuitenkin oli ja ennenkaikkea unohtumaton kokemus. Seuraavana aamuna söimme aamupalan ja lähdimme läheiselle koskelle, jossa toinen oppaistamme kyhäsi meille isoista kumirenkaista ”veneen”, jolla laskimme koskea alas takaisin kylään.
Koska meillä oli vielä yksi päivä Bukit Lawangissa ”tuhottavana”, lähdimme tutkimaan paikallista lepakkoluolaa. Je lepakoita siellä kyllä olikin, katto täynnä. Kovin pitkälle en uskaltanut mennä, vaikka luola olisi ties kuinka paljon pidemmälle jatkunutkin, koska pelkäsin, että ne hyökkäävät kimppuuni :—-D
Jos siis menette Sumatralle, tehkää pieni pysähdys Bukit Lawangiin ja käykää sademetsätrekkauksella. Se oli ihan mieletön (ja mielettömän hikinen) kokemus :—)