INDONESIA – LAKE TOBA

Hieman epäonnistuneen Mount Bromo -visiitin jälkeen palasimme vielä yhdeksi yöksi Yogyakartaan, josta jatkoimme seuraavaksi matkaa autokyyditse Lake Toballe. Lyhyt tietoisku: Toba on järven lisäksi supertulivuori ja itse järvi on vulkaanisista järvistä maailman isoin.

Auto vei meidät Parapatin satamaan, josta lautat järven keskellä sijaitsevalle Samosirin saarelle lähtevät. Istahdimme Iiron kanssa lähimpään ”kahvilaan” emmekä juuri siinä hetkessä puhuneet toisillemme mitään, mutta siitäkin huolimatta pöytämme eteen ilmaantunut kiharatukkainen poika osasi kysyä olemmeko Suomesta. Hämmennyimme, sillä emme tosiaan olleet sanoneet sanaakaan Suomea (tai mitään muutakaan kieltä), eikä mies siis tosiaankaan itse ollut Suomesta. En vieläkään tiedä mistä hän osasi suomalaisuutemme aistia – ehkä sitten siitä puhumattomuudesta :—D Me emme kuitenkaan mielestäni ihan perussuomalaisilta näytä. Eikä tämä jäänyt ainoaksi kerraksi, sillä matkalla kahvilasta lauttaan paikallinen hedelmämyyjäkin huikkasi kysyäkseen olemmeko Suomesta. Meistä tämä huomio oli todella omituista, kunnes meille selvisi, että Lake Toba on itseasiassa erittäin suosittu kohde Suomalaisten keskuudessa. Tai on ainakin ollut, jos ei enää niin paljoa. Syy suosioon löytyy Madventuresista, sillä he tekivät jakson Lake Tobalta kymmenisen vuotta sitten, joka sai hypen aikaiseksi.

Hypetys on helppo ymmärtää, sillä Samosirin saari sekä Lake Toban ympäristö olivat yksiä reissumme upeimmista paikoista.

P5240204.jpg

P5210045.jpg

Samosir on mielettömän kaunis saari, jota ehdimme aika hyvin koluta neljän päivän aikana. Monet ”jumittuvat” sinne kuulemma paljon pidemmäksi aikaa ja voin hyvin kuvitella miksi. Meininki saarella on todella rento, etenkin toukokuussa, kun eletään sesongin ulkopuolista aikaa. Saaren toinen ja satamaa lähempi puoli on huomattavasti hienompi resortteineen, kun taas se puoli, jossa me majoituimme oli melko yksinkertainen. Eli juuri hyvä.

Majoituimme Laster Jony’s Guesthousessa, jossa meillä oli hyvin simppeli huone sekä terassi järvelle päin. Piha oli täynnä avokadopuita. Kyseinen guesthouse on perheyritys, ja itseasiassa se kiharatukkainen poika, joka Parapatin puolella arvasi kansalaisuutemme ennen lauttaan hyppäämistä, oli juurikin tämän perheen poika. Joka ilta he soittivat kitaralla ja laatikkorummulla sekä lauloivat covereita. Iltaisin me myös fiilisteltiin terassiltamme upeasti laskeutuvaa aurinkoa ja mentiin aina samaan paikkaan illalliselle Bamboo-nimiseen paikkaan, jota pyöritti sympaattinen mies vaimoineen. 

P5210037.jpg

P5230186.jpg

Parina päivänä me otettiin skootteri alle ja lähdettiin tutkimaan saarta. Kohdattiin huikeita maisemia ja hirmuinen määrä ylisöpöjä pikkuisia possuja! :—D Mä en ole nähnyt missään niin paljon possuja, missään. Koitin aina seurata niitä, että pääsisin lähelle, mutta ne olivat melkoisen pelokkaita tapauksia ja juoksivat pakoon.

Hyvin iso osa saaren taloista oli varusteltu korkeilla ja suippokärkisillä, tavallaan venettä muistuttavilla katoilla. Samosirilta löytyy myös hirveä määrä kirkkoja, joka oli hieman erikoista kun ottaa huomioon, että Indonesia on maailman isoin muslimimaa. Kuulimme kuitenkin myöhemmin, että Lake Toba on poikkeus ja itseasiassa 100% kristittyjen asuttama. 

P5210066.jpg

P5220154-2.jpg

P5220103.jpg

Ensimmäisenä saaren tutkistelu -päivänä poikkesimme kapealle polulle, jonka oli määrä oikaista, mutta loppupeleissä meillä meni ikuisuus tällä reissulla, sillä tie oli aivan järkyttävässä kunnossa :—D Pelkkiä eri kokoisista kivistä muodostuneita rykelmiä. Sen lisäksi tiet olivat mutkikkaita ja pudotus omaan tuomioon melko lähellä ja korkealla. Se osa tiestä, joka ei ollut kivien peitossa, oli mutaista liejua, joka muuttui vieläkin mutaisemmaksi, kun alkoi sataa vettä. Selvittiin, vaikka se hetken aikaa vähän mahdottomalta tuntuikin. 

Mutta tehtiinpä silti melkein sama erhe pari päivää myöhemminkin :—D joskin ymmärettiin jo aiemmasta kokemuksesta kääntyä takaisin ennen kuin se oli liian myöhäistä. Summa summarum: Samosirin syrjäisempiä teitä ei voi kehua, mutta maisemia sen sijaan voi. Näkee niitä hienoja paikkoja toki isommiltakin teiltä, mutta suosittelen silti aina seikkailemaan.

P5210068.jpg

P5210016.jpg

P5220115.jpg

P5220173-2.jpg

Eräänä aamuna lähdimme kiharatukkaisen pojan ja hänen ystäviensä mukaan laivalle, jolla ajelimme Situmurun-vesiputoukselle uimaan. Paikalliset pojat kapusivat kallion seinämälle ja hyppivät sieltä alas ja osa otti niskahartia-hierontoja vesiputoukselta. Itse tyydyin uiskenteluun, joka itsessäänkin oli mieletön kokemus. Vesi oli ihanan lämmintä kun taas putouksen vesi oli virkistävän viileää räiskyen sumuna kasvoille.

Uimisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa takaisin päin ja pojat alkoivat valmistaa koko porukalle ruokaa. Mukana oli pari muutakin reissaajaa.

Oli aivan ihana päivä. Upeat maisemat, ruoka erittäin hyvää ja puitteet kaikinpuolin kunnossa. Mä otin pienet nokoset ja luin kirjaa. 

P5210049.jpg

P5230197.jpg

Viimeisenä iltanamme kiharatukkainen poika lauloi meille Zen Cafén Todella Kaunista, ja itseasiassa todella hyvin. Lake Tobasta jäi käteen kasa hyviä muistoja ja paikka oli sen verran mukava, että menisin sinne mielelläni uudestaankin.

Sydäntäsärkevää oli kylläkin lukea, että noin kuukausi meidän oleskelumme jälkeen yksi Parapatista Samosirille ajavista lautoista oli todennäköisesti myrskyisän sään vuoksi uponnut kantaen mahdollisesti jopa sataa matkustajaa. 

P5210089-2.jpg

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *