INTIA – KERALA
Matkamme jatkui Dubaista kohti Etelä-Intiaa ja tarkemmin sanottuna Kochia. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin, sain flunssan heti reissumme alkutekijöissä ja Kochiin saapuessa se eskaloitui aika inhottavaksikin taudiksi, joten olin lähinnä sängyn pohjalla kolme päivää. Kochia ei tullut omalta osaltani siis ihan hirveästi nähtyä. Muutamalle pikku kävelylle ja pari kertaa syömään selvisin, mutta pahimman flunssan ollessa päällä, olin huoneessamme noin 35 tuntia putkeen ja katsoin Netflixiä. :—-D Harmillinen juttu, mutta näillepä ei voi mitään! Ja onneksi oli kuitenkin vain kova flunssa, ettei kuitenkaan influenssa.
Kochista lähdettiin oloni kohentumisen jälkeen junalla kohti Kovalamia, joka sijaitsee pari sataa kilometriä etelämpänä, samalla länsirannikolla. Kovalamissa meitä oli vastassa kauniit maisemat, auringonpaiste, kohisevat aallot sekä iso kasa turisteja. Paikka oli tosiaan ehkä vähän liian turre meidän makuun, mutta toisaalta juuri täydellinen rentoilupaikka siihen saumaan. Mentiin paikanpäällä ensimmäiseksi syömään ja alettiin sitten miettiä yöpymispaikkaa, johon ravintolan työntekijällä olikin meille ehdotus. Joku hänen tuttunsa ilmeisesti omisti hotellin siitä aivan läheltä ja Iiro meni sitä sitten katsomaan samalla kun mä vahdin meidän kamppeita. Iiro totesi yösijan sen verran hyväksi, ettei lähtenyt katsomaan muita vaihtoehtoja, vaan varattiin tämä samantien. Ihan toimiva systeemi, ettei etukäteen varaile mitään – pystyy tarvittaessa vähän myös hiomaan hintaa.
Meillä oli oman huoneen lisäksi terassi ja resortin keskipisteessä oli kaikkien yhteinen uima-allas. Rannalle matkaa oli noin minuutin verran. Me uitiin, otettiin aurinkoa, luettiin kirjoja, pelattiin korttia, käveltiin ympäriinsä tutustuen ympäristöömme, ihmeteltiin, syötiin ja nautittiin parit oluet. Ja otettiin paljon kuvia. Bongailtiin me myös haukkoja!
Kovalamissa oltiin kolme yötä, jonka jälkeen otettiin juna hitusen verran ylemmäs samalla rannikolla sijaitsevaan Varkalaan. Täällä ollaan tälläkin hetkellä. Varkala on Kovalamin tavoin rantakohde, mutta huomattavasti rennompi eikä niin turistinen. Myös ulkonäkö on erilainen; täällä hotellit, mökit sekä kaupat ja ravintolat sijaitsee niin sanotusti tällaisella jyrkänteellä ja sen alapuolelta löytyy ranta isoine aaltoineen. Täällä tosiaan on aika hulppeat aallokot, samoin kuin Kovalamissakin. Molemmissa paikoissa voisi surffata, mutta mä olen nyt vaan keskittynyt siihen, että opettelen olemaan panikoimatta tuolla vedessä. Huomasin nimittäin, että pelkään vähän noita aaltoja :—D Luultavasti siksi, etten ole hyvä uimaan. Mutta päivittäin on käyty vedessä, eli kyllä se siitä koko ajan helpottuu. Varkalassa myös jooga on tosi isossa asemassa ja muakin kyllä kiinnostaisi mennä jollekin tunnille ja täällä olisi aika ideaalit puitteet, mutta on niitä puitteita myös muuallakin. Jossakin vaiheessa reissua pitää ehdottomasti idea toteuttaa.
Ensikosketus Intiaan on siis ollut oikein hyvä! Ihmiset ovat ystävällisiä, aurinko paistaa ja ruoka on hyvää. On kaunista (vaikka näillä onkin isoja ongelmia noiden jätteiden kanssa..) ja rentoa. Iiro on aiheuttanut ihmisissä paljon mielenkiintoa; moni haluaa yhteiskuvia ja kaikki kommentoi jotakin, yleensä tatuoinneista. Minä en ole yhtään niin kiinnostava :—-D
Olen pistänyt merkille, että…
..kaikki Intialaiset miehet pitävät kauluspaitaa. Oli se sitten lyhyt tai pitkähihainen. Koko ajan.
…hintataso on aivan älytön. Meidän yöpymiset on maksaneet noin 8€ per naama yöltä ja ruoka-annokset on olleet jotain kahden ja kuuden euron väliltä. Myös junaliput on naurettavan hintaisia. Tunnin matka maksoi noin 50snt per naama.
…tuk tuk -kuskit (ja varmaan muutkin kuskit) kommunikoivat tööttäämällä. Aluksi mun oli vaikea ymmärtää miksi koko ajan tööttäillään, kun tuntui siltä, että sitä tehtiin ihan vaan huvin vuoksi, kunnes aloin kiinnittää enemmän huomiota ja hoksasin mistä oli kyse. Toki tööttäillään varmasti myös sen vuoksi, että ollaan turhautuneita ruuhkaan tai jotain vastaavaa, mutta suurimmaksi osaksi se on ollut ainakin tähän asti itsestään ilmoittamista mutkissa ja kulmissa, jotta muut tietävät, että täällä ollaan. Liikenne kun on tosiaan aika omanlaistaan täällä :D
…hyttysiä riittää ja niiltä suojautuminen on aivan ehdotonta. Täkäläiset hyttyset eivät tosiaan pidä ääntä kuten meillä suomessa ja niiden pistotkaan eivät välttämättä satu, ihoon vaan ilmestyy kutiavia kuhmuja. Ja minähän sain jo ensimmäisenä iltana varmaan kymmenen pistoa, kun laiminlöin kunnollista suojautumista ja nyt sitä sitten kärsitään.
…intialaiset eivät juurikaan harrasta uimapukuja, vaan räpiköivät aalloissa täysissä pukeissa. :—–D Kuulemani mukaan intialaiset eivät yleisesti ottaen osaa myöskään uida, siksi tämä räpiköinti.
…keralassa alkoholin myynti on kai ainakin jollain tasolla kiellettyä, eikä täällä näe alkoholia juuri missään. Sitä ei myydä kaupoissa, eikä sitä jokaisesta ravintolastakaan saa. Eilen tehtiin visiitti myös paikalliseen Alkoon, josta ei ollut tosiaankaan mitään ilmoitusta missään, ei myöskään mitään mainintaa alkoholista kyseisen rakennuksen julkisivussa, paikka vaan on paikallisille tiedossa. Käppäiltiin porttikongista hämärälle kujalle, joka näytti lähestulkoon rauniolta. Siellä riitti porukkaa, kaikki kylän miehet olivat perjantain kunniaksi viinaostoksilla. :—-D Minä olin tosiaan ainoa nainen siellä ja vieläpä sopivasti melkoisen lyhkäisessä mekossa… Naisilla sinne ei ilmeisestikään ole asiaa, mutta ei mua poiskaan häädetty.
Huomenna lähdemme kohti seuraavaa etappiamme Munnaria!
Ps. Loppuun vielä pari vinkkiä kaikille, joilla kiinnostaisi reissu Keralan alueelle:
Kochiin on kätevä lentää, eikä me ainakaan maksettu lennoista juuri mitään. Kochin lentokentältä kannattaa ottaa taksi Fort Kochiin ja viettää siellä esimerkiksi pari päivää. Turisti infon työntekijää voi pyytää buukkaamaan valmiiksi junaliput eteenpäin, koska se voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta tehdä itse. Saa lippuja toki juna-asemaltakin. Tuk tukilla voi ajella junalle ja matkata sitten junalla rannikkoa alas, esimerkiksi tänne Varkalaan tai Kovalamiin – matka Kovalamiin kesti noin 4 tuntia, Varkalaan vähemmän. Junat tulevat keskustaan, mutta jälleen voi hypätä taksin tai tuk tukin kyytiin ja huristella kohteeseen. Halpaa kuin saippua. :–)
Kochissa yövyttiin Santa Maria -nimisessä hostellissa, Kovalamissa Wilson-nimisessä ns. resortissa ja täällä Varkalassa majaillaan Kerala Bamboo House -nimisessä paikassa. Voin suositella näistä jokaista. Hinta-laatu-lokaatio suhteeltaan erinomaisia vaihtoehtoja. Varkalasta voin suositella myös esimerkiksi Thaa.. caféa, Caffé Italianoa ja Little Tibet restaurantia. Nämä olivat kivoja syömis/hengailupaikkoja. Puccini La La oli myös symppis ja sieltä sai aivan ihanaa vegaaniruokaa!
Kerroinkin jo, että jatkamme matkaa seuraavaksi kohti Munnaria, joka on siis myös osa Keralaa. Paikkaa on kehuttu todella paljon, eli odotukset ovat korkealla. Seuraavassa postauksessa fiiliksiä sieltä!