INTIA – MYSURU & HAMPI
Reissumme jatkui Munnarin viidakosta kohti Mysurua; ensimmäistä kohdettamme Karnatakan osavaltiossa, ja matkamme sinne yöbussin kyyditsemänä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Intiassa on kahdenlaisia yöbusseja, ”sleepereitä” eli sellaisia busseja, joissa on istuinten tilalla simppeleitä sänkyjä ja sitten ”semi-sleepereitä” eli käytännössä (suomalaisen silmin) normaaleja busseja, joista istuimet saa kipattua alas. Tämä meidän bussimme oli tällä kertaa semi-sleeper. Ensimmäiset pari tuntia olivat melko järkyttävät, sillä matkasimme vuoristoa alaspäin, tuttuun tapaan kovaa vauhtia huonokuntoisella tiellä, joka oli pelkkää mutkaa mutkan perään. En tiedä minkä takia intialaisilla bussikuskeilla on niin kova tarve ajaa kaasu pohjassa, kun äkkijarrutuksia joutuu kuitenkin tekemään tämän tästä. Mulla oli ollut edellisenä päivänä mahatauti, joten fiilikset olivat aika kauhunsekaiset tässä vaiheessa :—D Onneksi sain kuitenkin unen päästä kiinni ja torkuinkin aika pitkälti koko matkan, joka kesti 13 tuntia. Yöbussit sekä -junat ovat kyllä käteviä täällä liikkumiseen, vaikka niissä oma twistinsä aina onkin.
Mysurun kaupunkiin saavuttiin aamuyöstä, mutta pääsimme onneksi hostelliimme sisään kellonajasta huolimatta. Lepäiltiin hostellin yleistiloissa, kunnes pääsimme myöhemmin päivällä huoneeseemme. Kyseinen hostelli, The Mansion 1907 oli tosi miellyttävä, vaikka yövyttiinkin poikkeuksellisesti kuuden hengen dormissa. En ole suuri dormien fani, mutta silloin tällöin se on ihan ok, etenkin jos hostelli on muuten kiva.
Vietettiin ensimmäinen päivämme Mysurussa hyvin pitkälti vain hostellissamme, koska oloni oli mahataudin ja edellisen yön höykytys-bussimatkan jälkeen aika heikko. Illalla ennen nukkumaanmenoa Iirokin sairastui, mutta oli seuraavana päivänä jo ruokahaluttomuutta lukuunottamatta kunnossa. Tehtiinkin sitten pieni visiitti Mysurun palatsille, jossa ihasteltiin upeita holvikaaria, koristeellisia kattoja ja pylväitä. Sen lisäksi tuk tuk -kuskimme vei meidät paikallisille ruokamarkkinoille ja katsomaan miten suitsukkeita tehdään. Samalla sivukujalla suitsukkeita valmistavan naisen kanssa oli myös hämmentävä herrasmies, jolla oli myytävänä kaikenlaisia öljyjä eri tarkoituksiin. Hän esitteli niitä meille ja saatiin kasvonaamiotkin siinä samalla. Päätettiin ostaa kotiinviemisiksi vähän suitsukkeita ja pieni pullo lotus-öljyä. Mysuruun tutustuminen jäi melko lyhyeksi, sillä olimme päättäneet olla siellä vain yhden yön, tavallaan välietappina. Illalla hypättiinkin sitten yöjunaan, joka oli yllättävän kivuton kokemus. Aamulla löydettiin itsemme Hospetissa, josta otettiin tuk tuk edelleen Hampiin.
Hampi oli todella erilainen. Kylää reunusti isot eri kokoisista kivistä muodostuneet ”vuoret” ja keskellä kylää komeili iso historiallinen temppeli. Hampissa historia oli käsin kosketeltavissa muutenkin, ja kyseisen kylän monumentit ovatkin Unescon maailmanperintökohteita. Meillä tuli Hampista mieleen Kiviset ja Soraset, juuri näiden kivirakennelmien vuoksi. :—-D Kylä on jaettu niin sanotusti kahtia; toisella puolella on paljon historiallisia kohteita (juuri näitä monumentteja) ja toisella puolella taas enemmänkin riisipeltoja ja isompi keskittymä turisteille kohdistettuja guest houseja ja ravintoloita. Välissä kulkee pieni joki, josta pääsee veneellä yli. Me yövyttiin tällä riisipeltojen puolella, Sunny guest housessa, omassa pikku bambumajassamme. Yhtenä päivänä otettiin skootteri alle ja huristeltiin riisipeltojen ohi apinatemppelille, jonne täytyi kavuta 500 portaan verran, sillä se oli sijoiteltu ison kiveikön huipulle. Satuttiin paikalle ilmeisesti kreivin aikaan, koska paikalle lappasi yhtä aikaa myös todella paljon intialaisia. Temppelissä taisi olla juuri sinä päivänä jotkut menot, tai sitten ihmisvirtaus vaan on aina yhtä tiuha. Tiedä häntä. Oli jännä katsoa kun vanhuksetkin kömpi portaita ylös, vaikka tie oli aika huono ja aurinko porotti täyttä häkää niskaan. Meno oli ajoittain vähän riskaabelin näköistä, mutta nostan hattua mielenlujuudelle. Kun on päästävä niin on päästävä. Kaikki hokivat joko hiljaa kuiskien tai kovaan ääneen kajauttaen ”jai sri ram” -mantraa, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”kunnia raam-jumalalle”. Hokemalla tätä mantraa, hindut uskovat mm. pääsevänsä eroon pelosta, surusta ja ahdistuksesta.
Teimme kierroksen myös joen toisella puolella sijaitseville satoja vuosia vanhoille raunioille sekä edelleen toiminnassa olevalle, kylän keskellä sijaitsevalle Virupaksha-temppelille, joka on yksi Intian vanhimmista. Kuten apinatemppelillä, myös täällä oli todella paljon apinoita, sekä yksi elefantti-raukka, joka elää siellä valitettavasti vankeudessa. Historiaan sekä uskontoon tutustumisen lisäksi me nautittiin olostamme meidän sympaattisessa majapaikassa, kavuttiin yhtenä iltana kiviröykkiöille katsomaan auringonlaskua, kuunneltiin sammakoiden kurnutusta (joka kaikui muuten todella kovaa), koirien ulvontaa ja makoiltiin hammokeissa. Hampi oli siis oikein kelpo paikka.
Ps. Tänään oltu neljä viikkoa reissussa – aika menee niin nopeasti!