INTIA – UDAIPUR
Otettiin Mumbaista 15 tunnin yöbussi Udaipuriin, joka oli oikeasti aika vaivaton rupeama, vaikka raskaalta kuulostaakin. Ollaan saatu aika hyvin nukuttua busseissa ja tietkin on olleet suht hyväkuntoisia, ainakin siis Intian mittakaavassa. Udaipuriin saavuttiin ystävänpäivänä, joka sattuu olemaan myös syntymäpäiväni. Iiro oli kertonut etukäteen, että kyseinen kaupunki on romanttinen, ja sitä se kyllä olikin. Vähän kuin Intian Venetsia :—D Todella kuvauksellinen.
Udaipur kuuluu Rajasthanin osavaltioon, joka sijaitsee Pohjois-Intiassa. Fiilis oli siis hyvin erilainen kaikkeen aiemmin näkemäämme verrattuna, sillä tulimme etelästä päin. Arkkitehtuurista ja ilmastosta löytyy isoimmat erot, mutta esimerkiksi myös likaa ja roskaa on vähemmän kuin etelässä. Udaipurissa kadut olivat kapeita ja kaupungin keskustan jakoi kahtia iso järvi, jonka ylitse pääsi siltaa pitkin. Järven päälle oli myös rakennettu parit luksushotellit ja -ravintolat, jossa me emme kylläkään käyneet, koska ne vähemmän loisteliaat paikatkin olivat riittävän upeita meille.
Rajastanin kaupungit ovat niin sanotusti ”värikoodattuja”; Jaipur on vaaleanpunainen kaupunki, Jodhpur on sininen, Jaisalmer on ruskea ja niin edelleen. Udaipur puolestaan oli valkoinen. Nyt kun olemme jo vähän pidemmällä Rajasthanin kiertuettamme, pystyn toteamaan, että täällä päin kaikki tuntuu tapahtuvan rakennusten katoilla. Ja jos ei katoilla, niin vähintäänkin hienoilla parvekkeilla. Ravintolat ovat toinen toistaan siistimpiä, eikä niissä maisemissakaan ole ollut valittamista. Myös meidän majoitukset on olleet nappivalintoja: keskihintaisia, mutta siistejä, kauniita ja kuumalla vedellä varusteltuja. Luksusta meille.
Mulla oli aivan paras syntymäpäivä, ja olen iloinen, että vietettiin se juuri Udaipurissa. Nukuttiin päiväunet, syötiin hyvää ruokaa ja käytiin hieronnassa. Olin yhtä hymyä ja sydän täynnä onnea, kun luin kavereiden lähettämiä ihania viestejä ja onnitteluja. Kaikista onnellisin olin tietysti siitä, että sain viettää päiväni Iiron kanssa, joka teki kaikesta täydellistä. Lahjoilla ei ole mitään merkitystä kauniiden sanojen ja eleiden rinnalla, muistakaa se.
Syntymäpäiväni viettämisen lisäksi me vierailtiin paikallisessa museoidussa palatsissa, poukkoiltiin ympäriinsä katuja, rakennuksia ja putiikkeja pälyillen, kavuttiin keskustan laidalla sijaitsevan mäen päälle ihastelemaan maisemia, piipahdettiin Sajjan Niwas -puutarhalla, jossa oli mm. isoa ruusutarha, kierrettiin läpi monet roof top -ravintolat ja asioitiin paikallisella vaatturilla. Hän korjasi mun kimonon ja valmisti Iirolle kauluspaidan sekä chinot. Intiassa vaatteiden mittatilaus on edullista ja asiansa osaavalla tyypillä myös jälki on hyvää. Iiron tilaamat vaatteet olivat tosi hyvännäköiset ja mun takkikin saatiin hyvin pitkälti pelastettua!
Udaipur oli ehkä semisti ”eurooppalaisempi” kaupunki, tai tavallaan fuusio eurooppalaista ja intialaista. Udaipur oli uusi tuulahdus, sillä se oli tosiaan meidän ensimmäinen kohteemme Pohjoisessa. Oli hauska saada taas vaihtelua Länsirannikon rantakohteiden, Munnarin viidakon, Hampin kivikon sekä Mumbain hulinan jälkeen. Aika hurjaa ajatella, että kaikki nämä viimeisten kuuden viikon aikana näkemämme paikat ovat oikeasti samaa maata.