NEPAL – POKHARA

Pokhara on yksi Nepalin isoimmista kaupungeista ja se sijaitsee lähellä Annapurnan kansallispuistoa – sen vuoksi se onkin reissaajien kesken suosittu kohde, sillä sieltä suunnataan käsittääkseni jokaiselle Annapurnan vaellusreitille. Pokharan lakeside (järvensivu?) onkin täynnä trekkaajille suunnattuja liikkeitä, josta saa käytännössä kaikki vaellusvarusteet, mikäli ei ole niin nuuka tuotteiden aitoudesta. 99 prosenttisesti kaikki Pokharassa myytävät varusteet ovat kiinalaisia kopioita, mutta meitä se ei tässä tapauksessa häirinnyt, sillä tärkeintä tällä kertaa oli mahdollisimman edullinen hinta. Olen yleisesti viime vuosina pyrkinyt siihen, että vähentäisin kulutustani ja keskittyisin mieluummin ehkä vähän kalliimpiin, mutta laadukkaisiin tuotteisiin. Tai vaihtoehtoisesti vintageen. Mutta, tässä tapauksessa oli tehtävä poikkeus, koska meillä ei ollut a) varaa maksaa kunnon tavarasta (Pokharassa olisi ollut myös muutama aitoja varusteita myyvä liike) eikä b) kiinnostusta, sillä lähetimme varusteet heti vaelluksen jälkeen suomeen, emmekä olisi uskaltaneet lähettää mitään oikeasti kallista, kun ei ikinä tiedä löytääkö lähettämämme paketti perille asti. Meillä ei ollut myöskään tilaa rinkoissamme, jotta olisimme voineet roudata kaikkea mukanamme seuraavat kaksi kuukautta.

Vaelluskengät meillä oli kuitenkinvalmiina, sillä näinkin pitkällä vaelluksella hyvin sisäänajetut ja sopivat kengät ovat kaiken A ja O. Sen lisäksi meillä oli molemmilla kuoritakit, mulla yhdet trikoot ja yksi tekninen paita. Kaiken muun me ostimme paikan päältä. 

P3160497.jpg

P3170564.jpg

Pokhara on kaunis kaupunki, joka elää turismilla. Yleinen fiilis olikin astetta turrempi, sillä järvensivu oli vaellusliikkeiden ohella täynnä ravintoloita, hienoja hotelleja, hierontastudioita ja baareja. Olisi siellä viihtynyt vaikkei vaellukselle olisikaan ollut lähdössä. Pokharassa voi harrastaa myös varjoliitoa ja käydä hakemassa adrenaliinipiikin maailman pisimmällä zip linella. Vehreiden rinteiden ja ostoskadun välissä oli turkoosi järvi, jonne olisi voinut mennä värikkäällä veneellä soutelemaan. Me kiivettiin yhtenä aamuna rinteen päälle katsomaan Peace Pagodaa, Buddhalaista stupaa ja ihastelemaan maisemia.

Hyvinä päivinä pystyi nähdä myös Himalajan huiput horisontissa. Pokharassa tosin satoi ja ukkosti päivittäin, joten pilviä ja sumua oli yleensä sen verran, että ne piilottivat taakseen lumihuiput. Me kuitenkin onnistuttiin näkemään, ja päästiin toki ne paljon lähempääkin todistamaan myöhemmin Annapurnalla.

Ukkonen oli siistiä ja pelottavaa. En ole hetkeen suomessa kunnon ukonilmaa todistanut, mutta jotenkin tuntui, että se oli Pokharassa todella majesteettinen – ihan hirveä jylinä ja salamointi. Mietittiin voisiko se johtua vuorten läheisyydestä? 

P3150462.jpg

P3160505.jpg

Vietimme Pokharassa neljä päivää ennen Annapurnalle lähtöä, lähinnä valmistautuen reissuun. Etsimme sopivan matkantarjoajan ja hankimme kaikki tarvitsemamme varusteet. Sen lisäksi tuettiin paikallisia näkövammaisia käymällä The Seeing Hands -nimisessä hierontastudiossa, jonka pointti on siis se, että kaikki hierojat ovat sokeita. Olimme molemmat todella tyytyväisiä – hierojat tiesivät mitä tekevät, eikä näköaistia kaivattu. Vielä jos olisi saanut siihen taustalle jotain musiikkia, olisi ollut täydellistä. Rakastan hierojalla käymistä ja tekisin sitä viikottain, ellei se olisi suomessa niin kallista. Onneksi täällä päin maailmaa se ei kustanna paljon.

P3160527.jpg

P3160538.jpg

P3160554.jpg

Löysimme myös sattumalta erään kahvilan pöydältä esitteen paikallisesta ulkoilma-elokuvateatterista ja päätimme mennä sen testaamaan. Ja todellakin kannatti, sillä kyseistä paikasta tuli aivan meidän suosikki ja käytiin siellä loppupeleissä kolmena iltana. Hyviä leffoja, hyvää pitsaa, hyvää siideriä, hyvä tunnelma ja ihan mieletön venue. Iso suositus Movie Gardenille!

pokhara.jpg

P3170574.jpg

Yhtenä iltana poikettiin rokkibaariin, jossa joku paikallinen coverbändi heitti keikkaa. Ja vitsi, siinä hetkessä, drinkki kädessä, popparit suussa, Iiro vieressä ja livemusa korvissa tuntui elämä aika pirun hyvältä. Siltä se tuntuu toki joka päivä, mutta näin reissuelämään jo tottuneena sitä usein unohtaa pysähtyä ja miettiä, että tässä sitä nyt ollaan. Onnellisena maailmalla, elämässä omaa unelmaa. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *