Seuraavaksi vuorossa kuvia meidän viikonloppu-reissuilta, jotka tehtiin Pueblan kaupunkiin sekä Nevado de Tolucan tulivuorelle. Meillä oli Jennin ja Davidin ystävä mukana, joka toimi samalla meidän kuskina molemmilla ekskursioilla. Mielettömiä kokemuksia, joita tuskin olisi tullut ”normi-turrena” tehtyä. Päästiin viettämään hetki oman elämämme Indiana Joneseina kun mentiin Cholulan pyramidin sisään, ja hieman klaustrofobisissa tunnelmissa samoiltiin pikkuruisia käytäviä pitkin. Kovin ovat olleet lyhyitä ja laihoja niihin aikoihin!

Nevado De Tolucalle ajettiin mutkikasta vuoristotietä pitkin, ja viimeiset muutamat sadat metrit käveltiin. Kyseinen tulivuori on reippaan neljän kilometrin korkeudessa, ja koska sää oli meidän visiitillä aika sumuinen, päästiin kävelemään pilvien läpi, mikä oli musta sekin siistiä ! Vaikka toki maisemat olisi olleet vähän paremmat, jos näitä pilviä ei olisi ”tiellämme” ollut. Ne muutama sata (jos sitäkään) metriä, mitä käveltiin, tuntui ikuisuudelta ja fiilis oli vähän kuin olisi tukevassa humalassa yrittänyt taivaltaa, vähän oli raskasta ja horjuvaa meikäläisen meno. Maasto taas vaikutti siltä, kuin oltaisi oltu Marsissa. Mä en ollut koskaan aiemmin ollut noin korkealla, joten kaikki fyysiset tuntemukset vaikutti aika hassuille, kun ei sitä oikein pystynyt tajuamaan, että on oikeasti niin korkealla.

Sen pidemmittä selityksittä kuitenkin niihin itse kuviin;

Ihan normi automaattiase tällä viimeisen kuvan poliisisedällä.

Tosiaan, matkalla Nevado de Tolucalle, jouduttiin pysäyttämään matkamme vähäksi aikaa erään pikkuruisen vuoristokylän kohdalla, koska siellä oli alkamassa paikalliset rallit. Niinpä, rallit. Oikeastaan se oli loppujen lopuksi aika hauska sattuma, ja oli mielenkiintoista katsoa sitä meininkiä ja niitä hassuja autoja. Paikalliset kyläläiset oli tietenkin ihan mielissään, siellä kun ei varmaan ihan joka päivä tapahdu.

Kuvat ovat kaikki Mexico Citystä; Bosque de Chapultepecin eläintarhasta, Roman ja Condesan kaupunginosista sekä keskustan alueelta, Frida Kahlon museosta ja Templo Mayorista.

Eläintarhoista oon yleensä ollut aika neutraalia mieltä. Niissä on ollut ihan kivaa käydä ihmettelemässä eläimiä, kaloja sun muita, ja sama oli fiilis tälläkin kertaa kun päädyttiin Bosque de Chapultepecin massiivisessa puistossa sijaitsevaan tarhaan, kunnes mä törmäsin tähän sydäntäriipivään näkymään. (Pahoittelen heijastunutta kuvaa!)

Siellä se istui yksin, pitkät rastat roikkuen, täysin tyhjässä, ja varsinkin pienessä häkissään. Mä en ole mikään eläinihminen koskaan sen suuremmin ollut, mutta tuossa kohtaa mun sisäinen eläinaktivisti nosti vähän päätään, ja teki mieli pelastaa se raukka sieltä. Oli suoraansanottuna aika kamalaa katsottavaa, kun toiselta oli viety sillä tavalla vapaus ja kaikki virikkeet tuota yhtä pikkuliaania lukuunottamatta. Oranki-paran naamalla oli niin tyhjä ja surullinen katse, että fiilis tarttui siltä istumalta muhunkin.

Frida Kahlon museo (joka oli siis hänen ja taiteilija Diego Riveran silloinen koti) oli upea ja samalla jotenkin aika kreisi ja surrealistinen paikka. Mielettömiä värejä ja kiinnostavia huoneita. Museossa oli myös erillinen rakennus, johon oltiin kerätty Kahlon käyttämiä vaatteita ja asusteita sekä upeita nykysuunnittelijoiden tekemiä luomuksia, joissa he olivat käyttäneet Kahloa inspiraation lähteenä.

Toivottavasti jaksatte vielä pari Meksiko-aiheista postausta, koska kuvia ja juttua riittää vielä !