INTIA – GOA
Gokarnan jälkeen matkamme jatkui kohti Goaa. Ja, pakko nyt myöntää, että sain kuulla vasta Goalle saapuessa, että se ei ole kaupunki, kuten olin luullut, vaan ihan osavaltio. :—-D Kuitenkin hyvin pieni sellainen.
Ensimmäiseksi majoituttiin Etelä-Goaan Palolem beachille, joka on kuulemma yksi niistä vähemmän turistisista paikoista, mutta my oh my miten paljon niitä turisteja silti oli. Rantaviivaa koristivat toinen toistaan söpömmät mökit, jotka olivat kyllä Intian hintatasoon nähden todella arvokkaita. Saatiin kuitenkin halpa mökki niiden hulppeampien takaa, läheltä rantaa silti. Oli ihanaa vaihtelua, kun Goalta sai oikeasti järkevää pitsaa ja myös terveellistä (ja someseksikästä) ruokaa, sekä drinkin ravintolasta. :—D Goalla alkoholin myynti on enemmänkin kuin ok ja myös porsaanlihaa oli jokaisen ravintolan listoilla. Löydettiin Lonely Planetista ravintolasuositus Space Goa -nimiseen ravintolaan, jonka sijainti oli kyllä aika surkea, mutta voi elämä miten hyvää ruokaa me sieltä saatiin! Ravintolan yleisilmekin miellytti silmää, enkä voi oikeasti edes kuvailla miten hyvältä tuntui saada superfood smoothie bowl ja fetajuusto-omeletti eteen. Aiii että. Intialainen ruoka on tosi hyvää, mutta siihen kyllästyy melko nopeasti.
Palolemilla nautittiin lähinnä meressä lojumisesta ja rantaviivan ravintoloista. Eritoten fiilistelin Art resortin ilmettä pastellinvärisine mökkeineen ja ravintolaa koristavine tauluineen. Vuokrattiin myös skootteri, jolla huristeltiin läheiselle Cola beachille. Siellä meno oli rauhallista ja vaikka mereen meno oli isojen aaltojen ja kivikon puolesta ei-suotavaa, oli rantaviivan toisella puolen viileä ”laguuni”, johon pääsi pulahtamaan.
Palolemilta siirryttiin neljän eri bussikyydin siivittämänä Pohjois-Goan Aramboliin, jossa oli aivan eri meininki. Joo, (lähinnä venäläisiä) turisteja kuhisi täälläkin, mutta meininki oli hyvin erilainen. Kuvailisin Arambolia hyvin hippiystävälliseksi paikaksi. Enkä siis mitenkään negatiiviseen sävyyn, hippeilyssä ei ole mitään vikaa. Täällä myös jooga ja meditaation eri muodot olivat hyvin vahvasti läsnä, ja mekin päätettiin mennä yhdelle meditointitunnille. Törmättiin Yoga caf’e -nimiseen paikkaan ja päätettiin mennä kysymään josko heillä olisi seuraavalle päivälle jotain aloittelijoille sopivaa. Olimme ajatelleet joogaa, mutta kyseisen paikan pitäjä (aivan ihana sellainen) totesi, että joogatunnit ovat lähinnä kokeneemmille, mutta meditaatioon voi osallistua kuka vain. Hän esitteli meidät meditointiopettajallemme ja sovittiin, että nähdään seuraavana aamuna dynaamisen meditoinnin tunnilla.
Vähän meitä jännitti, kun ei tiedetty yhtään mitä odottaa. Kuultiin vain, että jotain siellä ainakin tanssitaan :—D Keräännyttiin isoon bambumajaan, jossa meidän kaapuun pukeutunut ja isolla parralla varusteltu opettajamme alkoi kertoa mitä täällä oikein tehdään. Me hytkyttiin, tanssittiin, keskityttiin omaan olemiseen, hypittiin ja päästeltiin ääniä. Yhdessä vaiheessa sai tehdä mitä halusi, vaikka hakata seinää. Se oli tosi mielenkiintoista, vaikka me vähän pidättyväisiä toki oltiinkin. Tuli todella kuuma, mutta myös energisoitunut olo. Eikä siinä paljoa ehtinyt omia murheita miettimään, eli onnistunut sessio siinäkin mielessä. Oli aikalailla vaan siinä hetkessä, vaikka ei mitään suuria tunteenpurkauksia tullutkaan. Dynaaminen meditointi on kuulemma vaikeaa, mutta varmasti jos olisi mennyt vielä useasti uudelleenkin, olisi päässyt kunnolla sisään siihen hommaan, mutta meillä loppui päivät kesken. Ehkä testataan jotain meditointitapaa vielä jossain muualla!
Arambolin rannalla oli hirveästi väkeä ja kaikilla oli oma meininkinsä. Osa meditoi, osa soitteli soittimia, osa tanssi, osa harjoitteli akrobatiaa, lapset pelasi ja osa myi omia (itsetekemiä?) tuotteitaan. Sitä oli aika hauska seurailla. Yhtenä iltana kyseisellä biitsillä oli myös isot karnevaalit. Vähän jäi epäselväksi mitä siellä juhlittiin, mutta porukka oli panostanut isosti asuihinsa ja me katseltiin vierestä. Kulkueen jälkeen mentiin meidän majapaikan lähelle Falafel corneriin, koska oltiin aiemmin katsottu, että sekä se paikka että sen tarjoamat ruuat näyttivät hyvältä. Kaikki muutkin olivat ilmeisesti falafelin tarpeessa, koska kiska oli aivan täyteen ammuttu eikä keittiössä ollut kovin montaa poikaa töissä. Odoteltiin ruokaamme ainakin tunti, mutta voi että se olikin kyllä hyvää! Hummusta, falafeleja, salaattia ja pitaa. Mmmmm.
Mä tykkäsin kyllä Goasta, vaikkakin vain näiden kahden otoksen perusteella ja kaikesta turismiudesta huolimatta. Ymmärrän miksi porukka sinne niin haluaa! Palolem oli tosiaan aika kallis, mutta sitten taas Arambol oli aika halpa, eli kaikkea löytyy. :—)
