Voin paljastaa jo heti alkuun, että olen suhteellisen huono pakkaaja. Saatan olla tosi kompaktisti valmistautunut viikonloppureissulle, koska mietin jo etukäteen mitä tulen päälläni pitämään, eikä mun kosmetiikkarepertuaarikaan ole kovin iso, sillä en juuri meikkaa ja tukankin saan kuosiin yhdellä masiinalla. Mutta, eri juttu on sitten pidempien reissujen kohdalla. Ja mun pisin reissu tähän mennessä on ollut tosiaan kaksi viikkoa, eli ei edes kovin pitkä. Nyt pitäisi pakata useammaksi kuukaudeksi ja rinkan tilavuus on 55 litraa. 😀 Ihan loistava juttu siis tuo 55 litraa, koska fakta on se, että mitä isompi kassi on, sitä enemmän tulee pakattua (todennäköisesti turhia juttuja) mukaan. Ja se mitä mä olen oppinut, lukemalla ja juttelemalla reissuilla olleiden kanssa, on se, että less is todellakin more. Ja itsehän sitä rinkkaa pitää kantaa, joten sitä kaivaa vaan itselleen kuoppaa, kun ahtaa reppunsa liian täyteen. Ja sitä rinkkaa tosiaan kannetaan paljon, pahimmassa tapauksessa päivittäin.

Monet jutut voi hankkia myös paikanpäältä, ja varmaan kannattaakin. En esimerkiksi ajatellut raahata mukanani paksuja vaellusvaatteita, koska niitä voi edullisesti vuokratakin kun sitten jossakin vaiheessa Nepaliin päädytään. Kosmetiikka on myös yllättävän painavaa, eli pyrin pitämään sen minimissä – turhaa on muutenkaan pakata mitään purnukoita ”kaiken varalta” koska varmasti niitä saa tarpeen tullen paikan päältäkin. Itse ajattelin ottaa mukaan vain yhden aurinkorasvan, hammastahnan, deodorantin, minimimäärän meikkiä (ripsiväri, kulmakynä, peitepuikko ja huulirasva) sekä matkapullon käsidesiä, kasvojenpuhdistusainetta ja kasvorasvaa. 

Kengissä tärkeintä on mukavuus, koska käveltyä tulee paljon. Turhan monta kertaa on nimittäin tullut opittua tämä kantapään kautta 😀 Tällä kertaa otan siis viisaampana mukaani Birkenstockin sandaalit, Vansin vanhat, hyvin sisäänajetut tennarit sekä kevyet vaelluskengät.

Vaatteiden suhteen pyrin miettimään etukäteen yhdisteltävyyttä ja materiaaleja. Mukaani otan yhdet pitkät housut, yhden pitkähihaisen paidan, yhdet treenitrikoot ja treenipaidan, farkkushortsit, muutaman t-paidan/topin, muutaman mekon, lätsän, pipon, parit uima-asut sekä muutamat sukat & alusvaatteet. Sitten vielä pari pikkulaukkua (joihin mahtuu kamera ja puhelin) sekä aurinkolasit. Niin ja jonkun sellaisen (vähän ankean) rahavyön. 😀

Vaatteiden ja kenkien lisäksi pakkaan rinkkaan hamam-pyyhkeen (koska se kuivuu nopeasti ja sen saa käärittyä pieneen tilaan), hammokin ja sen päälle laitettavan hyttysverkon, niskatyynyn, ohuen makuupussin, otsalampun, pari kirjaa, lonely planetin reissuoppaat, päiväkirjan ja kynän, kameran linsseineen, pienen monkeypod-jalustan, vettäpitävän suojan puhelimelle, korvatulpat, kuulokkeet ja pakolliset lääkkeet. Passia ja hammasharjaa lukuunottamatta.

Siinäpä ne. 🙂 Tein koepakkauksen ja nämä mahtui juuri sopivasti mun rinkkaan. Ihan täyteen sitä ei olekaan hyvä ahtaa, koska reissun päältä tulee kuitenkin myös ostettua jotain.

6 viikkoa lähtöön!

BLOGLOVIN, FACEBOOK

Kun alettiin noin 1,5 vuotta sitten Iiron kanssa seurustella, puhuttiin heti alkuun siitä, kuinka molemmat haaveilee pidemmästä ulkomaan matkasta – eikä vaan matkasta, vaan nimenomaan reppureissusta. Seikkailusta, johon lähdetään pelkillä menolipuilla. Jossa ollaan niin kauan kuin rahat riittää. Ja nyt me ollaan sitä unelmaa toteuttamassa. Menoliput on takataskuissa, eikä kotiinpaluuajankohdasta tietoa. Okei, sen verran toki tiedetään, että 6 kuukautta lienee takaraja meidän säästöillä, ellei päädytä jonnekin töihin. Katotaan siis mitä reissu tuo tullessaan. :—–)

Jos meillä olisi loputon määrä säästöjä, kierrettäisi varmasti koko maapallo, mutta koska näin ei ole, päädyttiin valitsemaan reissumme pääkohteiksi Intia, Nepal ja Indonesia. Majoitukset ja bussit/junat pyritään hankkimaan vasta viime hetkellä, eli toisin sanoen pitämään kaikki suunnitelmat avoinna mahdollisimman pitkään. Halutaan olla vapaita poikkeamaan reitiltä jos siltä tuntuu, tai jäämään tiettyyn kohteeseen pidemmäksi aikaa, jos viihdytään siellä erityisen hyvin. Pääpointti on siinä, että mennään takki auki avoimina ja katsotaan sitten mihin päädytään. Lennot meillä on tammikuun alkupuolella Dubain kautta Etelä-Intiassa sijaitsevaan Kochiin, josta meidän seikkailu varsinaisesti alkaa. Näiden lentojen lisäksi aiotaan ostaa etukäteen myös lennot Intiasta Nepaliin, jotta varmistetaan meidän pääsy Intiaan. Lennot ovat sen verran edulliset, että se ei budjettiamme kaada, jos emme loppupeleissä niitä lippuja käytäkään. 

Se miksi valittiin juuri nämä maat meidän kohteiksi, on aika moniselitteinen. Iiro on käynyt kerran aikaisemmin Intiassa ja tykästyi silloin maahan sen verran, että halusi nyt päästä sinne uudestaan – lähinnä niihin paikkoihin, joissa ei ollut tällä aiemmalla kerralla käynyt. Nepal oli myös Iiron ehdotus, sillä hän oli haaveillut Annapurnan vaelluksesta, ja innostuin sitten itsekin ideasta, koska ollaan jonkun verran patikointireissuja tehty täällä Suomessa ja se on tavallaan se mun ja Iiron yhteinen juttu, harrastus jopa. Toki Nepalin maastot ovat vähän haastavampaa sorttia, mutta ei kuulemma mitään sellaista, mistä en selviäisi. Minä taas olin haaveillut jo pitkään Indonesiasta, varmasti todella yllättävää :—-D Päätettiin tosin, että seikkaillaan myös muualla kuin Balilla ja Lombokilla, koska on siellä paljon muutakin nähtävää.

Itseäni kiehtoo meidän reissukohteissa se, että ne ovat kaikki niin erilaisia. Joo, toki Intia ja Nepal ovat sinänsä samanlaisia, mutta Nepalissa me ollaan lähinnä vuoristossa vaeltamassa ja Intia taas on niin valtava, että sieltä löytyy vähän kaikkea. Indonesia onkin sitten jo ihan eri juttu ja musta se on täydellinen kohde niin sanotusti viimeiseksi etapiksi kaikkine paratiisisaarineen. 

Näiden kohteiden lisäksi ollaan pidetty avoimena esimerkiksi Malesia, jonne mennään jos sitten Nepalin tai Indonesian jälkeen niin halutaan. Malesia, Vietnam, Kamputsea yms ovat siellä niin lähekkäin, että niissä on suhteellisen helppo vierailla vaikka kaikissa jos siltä tuntuu (ja jos rahat riittää). 

Se miksi me päätettiin lähteä reissuun juuri nyt, oli se, että nyt on yksinkertaisesti paras aika lähteä. Koskaan ei ole täydellistä hetkeä ja aina joutuu jotakin uhrauksia tekemään, mutta tämä ajankohta oli kuitenkin paras meistä kummallekin. Molemmilla oli työt, jotka irtisanottiin ja tämän kuun aikana irtisanotaan myös meidän asunto. Osa irtaimistosta myydään ja loput viedään Iiron mökille säilöön. Tarkoituksena on, että ei palata reissun jälkeen enää Ouluun, vaan suunnitelmissa on asettua Helsinkiin. Vielä ei kuitenkaan olla sen kummemmin sitä suunniteltu, koska halutaan keskittyä täysillä tähän reissuun, eikä stressata asioista, jotka ei ole ajankohtaisia. Meillä on kuitenkin paljon ystäviä ja perheet Suomessa sekä paljon kokemusta töiden puolesta, joten niitä asioita ei kannata liikaa miettiä tässä vaiheessa. Asumiset ja työkuviot järjestyy aina jollakin tapaa. 

Ja se, miksi me halutaan tehdä tällainen reissu, on ensinnäkin se, että me ollaan uteliaita ja halutaan nähdä maailmaa, halutaan nähdä se koko diversiteetti huikeista maisemista karuihin olosuhteisiin, halutaan tutustua meille tuntemattomiin kulttuureihin, kokea jotain täysin uutta, oppia myös uusia asioita itsestämme ja toisistamme, nauttia vapaudesta, irtautua arjesta ja kaikesta tutusta ja turvallisesta, haastaa itseämme. Matkustaminen tekee meidät onnelliseksi, joten siksi me tämä ennen kaikkea tehdään.

Ajattelin kirjoittaa vielä ennen reissuun lähtöä siitä mitä meinaan pakata mukaan ja mahdollisesti jotain meidän reissubudjetista. Jos teillä tulee jotain muita toiveita, niin otan niitä mielelläni vastaan. :—) Sitä, kuinka usein tulen reissun päältä kirjoittelemaan, en osaa vielä luvata, mutta toivottavasti ainakin muutaman kerran jokaisesta maasta. Mun instagram kannattaa myös laittaa seuraukseen, jos haluaa nähdä nopeammalla tahdilla kuvia ja videota siitä missä me ollaan ja miten meillä menee. Instagramista mut löytää nimellä susannaplane.

BLOGLOVIN, FACEBOOK