SPREEPARK 23092014

Toiseksi viimeisenä Berliini-päivänä me lähdettiin pyöräilemään kohti Plänterwaldia tarkoituksenamme löytää Spreepark, 13 vuotta sitten hylätty huvipuisto, jota ei ole koskaan purettu pois. Aikoinaan kyseinen huvipuisto tarjosi huvia ja hurjia laitteita jopa 1,5 miljoonalle kävijälle vuodessa. Vuonna 2001 huvipuisto jouduttiin kuitenkin sulkemaan, koska se oli niin suurissa veloissa. Myös Spreeparkin pääjehuna toiminut Norbert Witte joutui kaltereiden taa vajaan kahdensadan kilon kokaiinilastin salakuljettamisesta Lentävässä Matossa.

Aiemmin hylättyyn huvipuistoon tarjottiin ohjattuja kierroksia, mutta edellis maalikuusta saakka (Berliinin kaupungin ostettua Spreeparkin) on alueelle pääsy ollut täysin kiellettyä. 

Vaikka alue onkin nykyisin vartioitu, on sisään sniikkaaminen edelleen mahdollista, kuten mekin todistettiin. Pysäköitiin pyörämme huvipuiston ”sisäänkäynnille” ja lähdimme kävelemään aitauksen viertä eteenpäin kohti metsää. Hetken aikaa takanamme ajoi poliisi, mutta hyvin pian se kääntyikin pois, eikä muita vartioitakaan vastaan tullut. Alueella oli muitakin ihmettelijöitä, sekä paikallisia käppäilijöitä, jotka hyödynsivät aidan viertä kulkevaa lenkkipolkua. Osa turisteista tyytyi kuikkimaan aidan väleistä huvipuistoa, mutta minähän olin tottakai päättänyt, että sisälle saakka mennään. Varsinkin kun olin jo bongannut pari muutakin seikkailijaa aidan toisella puolen, ja olinhan mä jo Suomessa lukenut paljonkin juttuja Spreeparkkiin ”murtautuneista”. En siis todellakaan aikonut jäädä huonommaksi! Pian onneksi löydettiinkin aitauksesta kohta, josta pääsi suht kivuttomasti ryömimään ali. Siitä alkoikin sitten meidän pieni tutkimusmatka, jonka varrella nähtiin kaikenlaista. Hurjaa oli, miten kolmessatoista vuodessa luonto oli niinkin rajusti ottanut laitteista ja rakennuksista vallan. Lisäfiilistä toi edelleen tuulessa hiljaa pyörivä maailmapyörä, joka päästi mennessään kirskuvaa ääntä. Pimeässä olisi ehkä pelottanut.

IMG_8187.JPG

IMG_8202.JPG

IMG_8209.JPG

IMG_8212.JPG

kuva.JPG

IMG_8215.JPG

IMG_8217.JPG

IMG_8220.JPG

IMG_8225.JPG

IMG_8227.JPG

Kiinni ei siis jääty, ja hauskaahan se olikin olla koko ajan vähän varuillaan ja puhua kuiskien, jos jostain joku vaikka sattuisikin sut näkemään tai kuulemaan. Ja mieletön kokemus muutenkin, nähdä jotain tuon kaltaista. 

Spreepark siis jokaisen uskaliaan Berliinin matkaajan to do-listalle!

Reilun viikon päästä kohti Skotlantia, siellä viikko, sitten takaisin Suomeen viideksi päiväksi ja sitten äidin kanssa reiluksi viikoksi Meksikoon. Lokakuusta tulee niin hyvä.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *