Hajanainen, henkilökohtainen tarina itsetuhoisista ajatuksista ja niiden kääntymisestä kiinnostukseen elämää kohtaan. Ei selviytymistä, ei opetusta. Ehkä vain hyvää tuuria. Eniten sen ajatteleminen sattuu nyt, kun kaikki on hyvin. Hävettääkin. Tuntuu kuin aika pysähtyisi, kaikki millä joskus oli merkitystä, on täysin tyhjää. Ei ole sanoja, on vain näkyjä. Sähköjohto, ylimmän kerroksen tuuletusparveke, rekkahytti, vihreävalkoinen juna. Kaikki […]

Hullu nainen saa kyllä normaalien ihmisten tapaan iloa siitä, että saa asioita listalta hoidetuksi, mutta kun yliviivatut asiat lyhenevät, hullulle naiselle iskee pakokauhu.

Se oli esikoulun ensimmäinen päivä ja minut oli tuotu myöhässä. Muut lapset olivat jo löytäneet leikkeihin. Minä jäin katselemaan niitä oven suusta. Tytöllä oli vihreä kolitsipaita, jossa oli Karvisen kuva, jonka puhekuplassa luki I hate Mondays. Osasin lukea sen, mutta en tiennyt, mitä se tarkoittaa. (En vieläkään aina tiedä, mahtaako vika olla viikonpäivässä.)  Lähestyin kotileikkiä. […]

Olipa kerran hyvä ja paha. Hyvä teki hyviä asioita ja paha teki pahoja asioita. Sitten hyvä laittoi pahan vankilaan ja hyvä eli elämänsä onnellisena loppuun saakka, kun paha katui tekoaan. Jos pahat teot määrittävät pahan ihmisen, niin tunnen monta pahaa ihmistä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat hakanneet, raiskanneet ja tappaneet. Toisia ihmisiä.  Kaikilla tuntemillani pahoilla ihmisillä […]

  Taisin viime blogikirjoituksessa luvata jakaa vinkkejä siitä, miten selvitään kamalasta ihmiselämän kokemuksesta, ei ehkä sairaudeksi mutta epämääräiseksi vaiheeksi luokiteltavan mustan öljyn valumisesta mieleen, sieluun ja jokaiseen sisäelimeen. Olenko selvinnyt? Olen. Mikä on muuttunut? Ei mikään ja kaikki. Yhtenä päivänä istun töissä näppäimistön ja väärällä korkeudella olevan näytön ääressä ja lopetan vastustamasta. Annan kivun levitä […]

Tässä on ollut kaikenlaisia päiviä. Mielenterveyspäivä oli eilen ja Tyttöjen päivä on tänään. Mä ajattelin, että kirjoitan kummastakin, mutta ei mulla ollut mitään sanottavaa, vaikka olisi ollut paljonkin. Eilen katselin vähän aikaa televisio-ohjelmaa nimeltä Pitääkö olla huolissaan? Yleensä mua naurattaa niiden hassujen kirjailijoiden ja sen juontajan jutut. Eilen ei naurattanut ja lopetin katsomasta. Yöllä kai […]

Kerran yksi psykiatri sanoi, että joillakin ihmisillä on liian kova psyyke. Että ne muovautuu miten päin tahansa, tulee kaikkien kanssa toimeen, kääntää lamauttavat ja traumaattiset kokemukset loputtomaksi energiaksi, menestyy hurjasti, eroaa ja rakastuu ja eroaa ja rakastuu uudestaan, muuttaa uusiin kaupunkeihin, kiertää maapallon ympäri, opiskelee kokojan yliopistossa lisää, koska mikään ei koskaan riitä niille, kun […]

  Lapset haluavat katsoa Youtubesta lelu(opetus)videoita, kuinka heidän interaktiiviset kaksoskirahvipehmolelunsa voivat oppia puhumaan keskenään. Minä päivittelen tätä ystävälle puhelimessa. Muistatko, kuinka me keräsimme ketunleivistä talviruokavarastoa, meinaan kysyä, mutta ystävä oli juuri ollut jonkun viisaamman luennolla, jossa oli kerrottu, kuinka typerää on verrata eri sukupolvien sukupolvikokemuksia, ketunleipien syöntiä ja leluvideoita. On elettävä tätä hetkeä. Interaktiivisia pehmoleluja. […]

Lapset ovat vihdoin terveitä, he pääsevät päiväkotiin. On viimeinen päiväkotipäivä, molemmat haluavat pukeutua kukallisiin kesämekkoihin. Opetan, miten nilkkoihin saakka ulottuvan mekon kanssa poljetaan pyörää. Tiedän äiti, osaan itsekin ajatella, saan vastaukseksi ja olen pakahtua onnesta. Olen onnistunut äitinä, olen loistava kasvattaja, lapseni osaa ajatella. Ironiaa ja valhetta, mutta se ei haittaa, jos hetki on niin […]

Olen haaveillut äitiydestä niin kauan kuin muistan. Kun eräs hollantilainen lääkäri totesi yhden epämääräisen vatsatulehduksen jälkeen, että lasten saanti saattaisi olla vaikeaa, vastasin hymyissä suin, että en minä oikeastaan koskaan olisi edes halunnut lapsia. Menin sairaalasta melkein suoraan terassille hollantilaisen ystäväni kanssa. Kerroin, mitä lääkäri oli sanonut lasten saamisesta. Ystävä sytytti tupakan ja kysyi vilpittömästi […]