Törmäsin äsken Instagramissa rohkean ja upean seuraamani naisen kuvaan ja kirjoitukseen, jossa oli käytetty aihetunnisteena #lupanäkyä. Huomasin, että tänään 23.5. vietetään Vaakakapinan ansiosta Lupa näkyä -päivää, jossa ideana on ”rikkoa niitä rajoja, joiden sisällä on tottunut elämään.” Kyse voi olla vaikka pukeutumisesta sellaisiin vaatteisiin, joihin ei normipäivänä kehtaisi, vaikka mieli tekisi. Koska minulla päivä kului […]

Lukion äidinkielenopettaja pyysi minut tunnin lopuksi juttelemaan. Mitä sulle on tapahtunut siellä vaihto-oppilaana, opettaja kysyi vakavana. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, mitä opettaja oli tarkoittanut. Olin koko ikäni rakastanut lukemista ja kirjoittamista, mutta vaihto-oppilasvuoden aikana palo oli sammunut. Lopetin melkein lukemasta, lopetin täysin kirjoittamasta. Pystyin yhä kirjoittamaan tekstejä koulussa ja töissä teknisesti, mutta kaikki syvyydet ja […]

Olen kuullut tuhat kertaa sanottavan, että kukaan ei ole täydellinen. Melkein yhtä monta kertaa ääni sisälläni on sanonut, että siihen on kuitenkin pyrittävä. Mitä, jos minä olisinkin täydellinen? Täydellisyyden tavoittelussani olen sumentanut itsestäni rumempia puolia, pönkittänyt niitä, jotka saa ihmiset ajattelemaan mielessään, että vau, sehän on ihan täydellinen.  Täydellisyys on minulle sitä, että näyttää hyvältä, […]

Sisimpäni hykerteli onnesta, kun anteeksiantoa käsittelevä blogikirjoitukseni liikutti niin monia teistä. Kiitos. Maailmasta tuli masentavan uutisvirran keskellä parempi paikka. Itkin onnesta ajatellessani teitä lukijoita, kuinka teissä on hyvyyttä, kuinka ymmärrätte elämää. Olin kirjoittanut anteeksiantoa käsittelevän kirjoituksen jo kuukausia sitten, mutta olin jättänyt sen julkaisematta, koska kirjoittamisen jälkeen järkyttävä traumamuisto lapsuudesta palautui mieleeni. Pala palalta kuva […]

Tiedättekö tilanteen, kun kaksi lasta leikkii ja toinen tekee jotain typerää, niin että toinen alkaa itkeä? Aikuiset kerääntyvät paikalle ja itkevä lapsi melkein unohtuu, kun aletaan vaatia anteeksipyyntöä mokanneelta lapselta? Kaikki painostavat lasta ja vanhemmat häpeävät kuollakseen jälkikasvuaan, joka ei suostu pyytämään anteeksi. Kun lapsi vihdoin pyytää anteeksi, hän pääsee piinasta ja vanhemmat huokaisevat helpotuksesta.  […]

Oltiin viime keväänä keskellä  lomaparatiisin uima-allasaluetta perheen kanssa, kun uutinen Brysselin iskusta alkoi pyöriä läheisen ravintolan suurilla televisioruuduilla. Oli pitänyt lähteä rannalle ja tehdä vaikka mitä, mutta kummaltakin, minulta ja mieheltä, lähti voimat. Mitä tästä maailmasta tulisi? Lapset leikkivät iloisina uima-altailla, katselin roiskuvia vesipisaroita sydän kurkussa aurinkolasieni takaa. Viime perjantaina oltiin keskellä Suomen kauneinta Lappia, […]

Olin eilen vuosikontrollissa Meilahden sairaalassa, jossa olen käynyt joka vuosi aivoinfarktin jälkeen. Verikokeet, verenpaineet, sydämen ja keuhkojen kuuntelu. Haastattelu ja yleistsekkaus. Lääkärinkäynnit olivat olleet joka kerta stressaavia. Pelkäsin aina, että jotain uutta pahaa löytyisi. Että en pääsisi sairaalasta enää takaisin kotiin. Aivoinfarktin jälkeinen aika neurologisella osastolla  koomassa kuorsaavan mummon vieressä oli järkyttävää.  Tällä kertaa kävelin […]

Joskus tulee sellainen hiljainen hetki, kun mitään ei tapahdu missään. Kukaan ei kävele, puhelin ei soi. Päivä on samanlainen kuin jokaviikkoinen tiistai. Tuntuu, kuin lumi ei sulaisi koskaan. Matti Johannes Koivun laulunsanat värisyttävät sielua. Joka solulla tuntuu suru ja kärsimys. Ennen en tuntenut tätä. Ennen laitoin lisää ripsiväriä. Kun joku kaivoi kameran esiin, hymyilin leveää […]

Naiseksi kasvamiseni on ollut takkuinen tie.  Luulin pitkään, että naiseus on sopivasti paljastavaa pintaa, kiharrettuja tai suoristettuja hiuksia, ripsiväriä, pitsisiä alusvaatteita, tissivälejä ja pyöreitä pakaroita. Sitä, että miehet kääntyvät kadulla katsomaan, pyytävät baarissa puhelinnumeroa ja vonkaavat seksiä. Antaisit nyt.   Muilta naisilta olen oppinut, että naiseus ei ole tippaakaan näitä miehisen (ja myös naisisen) maailman […]

Monen vuoden ajan sanoin, etten voisi asua missään muussa kaupungissa Suomessa kuin Helsingissä. Helsinki oli ainoa paikka, jossa koin itseni vapaaksi. Kaupunkia ympäröivä meri otti puolet murheista kannettavakseen. Ihaniin kahviloihin saattoi piiloutua tuntikausiksi keskelle hyväntuulisten ihmisten rupattelua. Katusoittajat, kielten sekamelska, kauniit vanhat kivitalot, Hakaniemen tori, Lauttasaaren vehreät puistot ja kalliorannat, Töölön käsinkosketeltava hiljaisuus keskellä kaupunkia, […]