Ihmisen hakannut ei halunnut pahaa kärpäselle

Olipa kerran hyvä ja paha. Hyvä teki hyviä asioita ja paha teki pahoja asioita. Sitten hyvä laittoi pahan vankilaan ja hyvä eli elämänsä onnellisena loppuun saakka, kun paha katui tekoaan.

Jos pahat teot määrittävät pahan ihmisen, niin tunnen monta pahaa ihmistä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat hakanneet, raiskanneet ja tappaneet. Toisia ihmisiä. 

Kaikilla tuntemillani pahoilla ihmisillä on perheet. Kaikki tuntemani pahat ihmiset ovat olleet minulle aina mukavia. Osa on tuomionsa kärsinyt. Vai onko? Mistä minä siitä mitään tiedän, en ole koskaan heidän teoistaan heidän kanssaan puhunut. Ehkä joku katuu, ehkä joku kokee toimiensa olleen jollain tapaa oikeutettuja.

En minä heitä tietenkään puolusta. Joskus ihmettelenkin, onko tässä sama ihminen. Mieleeni on myös jäänyt henkirikoksia tehneiden suomalaisten miesten yleinen luonnehdinta (naapureilta kysyttynä): Se on sellainen hiljainen ja mukava mies.

Entä sitten, kun kyseessä on sankari? Lahjakkuus. Mäkihyppääjä. Taiteilija. Tykkään niin kovasti Vicky Cristina Barcelonasta ja The Life of David Galesta. Mutta jumalauta saatana Woody Allen ja Kevin Spacey. 

Tunnen myös hyviä ihmisiä. Niitä, jotka kuljettavat kärpäsen ulos. Eivät tapa eläimiä syödäkseen. Kohtelevat kaikkia toisia ihmisiä aina suurella kunnioituksella. Eivät auo päätänsä somessa. Osoittavat myötätuntonsa oikealla hetkellä. Eivät tuomitse eläviä eikä kuolleita.

Ovatko he siis hyviä? Minulle he edustavat hyvyyttä. Mutta tunnen myös ihmisen, jonka mielestä kaikki tämä ajattelemani hyvyys on järkyttävän naiivin ihmisen kukkahattupaska-ajattelua.

Voisiko pakottaa ihmiset lukemaan filosofiaa ja etiikkaa. Tai jotain kivaa uskontoa? 

Mutta samaan aikaan tarvitsee elää täällä, kaikkien näiden ihmisten kanssa. Päättää kuka on hyvä ja paha, koska niin ihmiset tekevät. Laiskin ja pelokkain ihminen näkee pahan aina siinä, mitä ei tunne. Eri kansallisuuksissa. Ei kai kukaan meistä hyvistä suomalaisista, jotka pahoinpitelemme vain omia perheenjäseniämme. Älkää vain sanoko, että se on hei ihan eri asia.

Mikä siinä on niin vaikeaa? 

Useissa aiemmin esittelemissäni hyvissä ihmisissä on pahoja puolia ja pahoissa hyviä. Pahoinpitelijä ei halua tappaa kärpästä. Kukkahattupaska-ajattelija tietää niin paljon paremmin. Hän on tietäjä. Hän ei auo päätänsä somessa. Onhan hän tietysti parempi, kun ei sano pahoja sanojaan ääneen.

Lopulta, eniten on vain onnettomia ihmisiä ja ihmisiä, jotka tekevät sekä pahoja että hyviä tekoja. Ihmisen pahoinpiteleminen on tässä ajassa ja kulttuurissa ja inhimillisesti ymmärrettynä vain todella paljon rankempi teko kuin kärpäsen tappaminen. 

Ja on aika ok, että yhteiskunta tätä hommaa valvoo, jakelee rangaistuksia.

Kun ei me ihmiset osata. Me osataan sanoa, että vittu kun vituttaa ja onneksi kohta on perjantai.

Tämä saattaa tuntua ekaluokkalaisen moraaliopetukselta, mutta kun vilkaisee otsikoita ja somejuttuja niin huomaa, että ekaluokka on jäänyt monelta välistä. Vittu, kun joskus se vaan vituttaa.

Kuva: Icy and Sot