Koulukiusaajille, kiusatuille ja tumput suorassa seisoville toopeille
Hei sinä koulukiusaaja, joka koet tarvetta häpäistä muita ihmisiä. Nimittelet, kerrot perättömiä juttuja, ahdistelet, uhkailet, käyt iholle, naurat selän takana, nolaat toista ihmistä. Sen lisäksi, että tuotat tuskaa kiusatulle päivittäin, pilaat itseltäsi onnellisen tulevaisuuden.
Aikuisena et todennäköisesti tule onnistumaan parisuhteissasi. Kiusaamisesi aiheuttama häpeä on niin järkyttävä möykky vastuulliseksi ihmiseksi kasvamisen tiellä. Sen käsittelemisen välttämiseksi et uskalla katsoa parisuhteessa peiliin, valitat kumppanisi muka-vikoja jokaiselle. Elät itsesäälissä. Jos kohdallesi osuu pelastava enkeli, elät pelossa. Pelkäät, milloin tuhoat, kun et kestä toisen puhdasta hyvyyttä. Ylität toisten rajoja.
Jos jostain epäonnistuneesta parisuhteestasi syntyy lapsia, annat mädäntyneeksi kasvaneen möykyn sisälläsi elämänevääksi omille lapsillesi. Kun lapsesi aloittaa päiväkodin ja koulun, pelkäät hänen joutuvan kiusatuksi. Mielessäsi saattaa vilahtaa muistikuvia omista teoista, ehkä tunget ne takaisin kasan alimmaiseksi ja hymyilet vitusti. Tai annat kiusaajan ohjeita siihen asti viattomalle lapsellesi.
Työelämässä voit kyllä onnistua, edetä kyynärpäätaktiikallasi esimieheksi asti. Mutta sinusta kuiskitaan, sinua pelätään, sinua inhotaan. Tunnet sen kaiken selkänahassasi. Ja mitäs sitten, kun työpäivän päätteeksi konttorin valot sammuvat?
Hyvässä tapauksessa uhrisi on onnistunut saamaan apua, taistellut tiensä vapaaksi aiheuttamastasi tuskasta. Mutta sinä jumitat. Mietit, miksi ahdistaa, miksi olet kiukkuinen, miksi menetät hermosi, miksi olet niin kateellinen toisten onnesta? Koska olet vihainen itsellesi.
Ehkä voit tällä viikolla, koulujen taas alkaessa, muistaa kaiken sen paskan, jonka kaadoit sen tytön niskaan, jolla oli mielestäsi vääränlaiset housut. Voit myöntää itsellesi, voit pyytää anteeksi. Voit alkaa pikkuhiljaa kuorimaan niitä tuhatta kerrosta, jotka olet joutunut itsesi päälle kasaamaan. Ettet paljastuisi.
Kaikkein alimmaisena on se pieni tyttö tai poika, jolla on ollut paha olla. Ymmärrät, että sen takia olit kiusaaja. Koska äiti tai isä. Tai ei äitiä tai ei isää. Koska liikaa tukahdutettuja tunteita, turvattomuutta, piikittelyä, nahkavyötä tai pahantahtoista naureskelua. Tai sitten liikaa ei mitään. Ei kotiintuloaikaa, ei läksyjen kyselemistä, ei lämmintä ruokaa. Jonkinlainen vaje tai liikavaatimus. Syitä on melkein yhtä monta kuin kiusaajia.
Kun olet löytänyt tämän pienen tyypin ja antanut sille kaiken mitä se tarvitsee, olet tarpeeksi vahva tekemään sen, johon yllättävän harva pystyy: kohtaamaan oman pahuutesi, kiusaajan. Kyllä sinä muistat sen. Sen, joka huomaa viat muissa muttei itsessään. Jolle joku on liikaa tai liian vähän. Joka vaatii itseltään (ja muilta) täydellisyyttä. Tai tuntee, ettei osaa jotain niin hyvin, kuin vääränlaisiin housuihin pukeutunut tyttö. Sen, joka pelkää jäävänsä yksin.
Kun uskaltaa muistaa, mitä se tyyppi on ajatellut, sanonut ja tehnyt, voi alkaa parantua. Voi pelastaa jäljellä olevan elämänsä, voi opettaa lapsillensa, että toisen ihmisen tahallinen ja toistuva nolaaminen on alhaisinta, mitä ihminen voi toiselle tehdä.
Vaikka lapset sen jo tietävät.
Loppuhuomio: Olen aavistuksen verran pahoillani syyllistävästi kirjoitetusta tekstistä, joka ei kerro tieteellisesti tutkittua totuutta. Se kertoo omista tunteistani, joita asiassa koen. Suurta tuskaa, mutta ennen kaikkea tolkutonta avuttomuutta, tismalleen samaa, kuin luokilla 1-9, kun oli kiusaajia, kiusattuja ja meitä tumput suorassa seisseitä toopeja.
Tehkää kaikki opettajat, duudsonit, räppärit, tubettajat, valmentajat ja erityisesti vanhemmat kaikkenne, että lapsemme voisivat mennä kouluun sitä varten, miksi siellä käydään. Oppimassa maailman suuruudesta ja elämän mahdollisuuksista.