Nainen joka pelkää miehiä

Minua on satutettu fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti miesten toimesta. Minut on heitetty päin rautaista siltakaidetta, haukuttu, nolattu ja raiskattu. Minua on vainottu omassa asunnossani, samassa taloyhtiössä asuvan miehen toimesta.

Olen soittanut poliisille, koska olen todistanut, kuinka miehet hakkaavat kadulla toisiaan. Olen soittanut hätänumeroon, koska yläkerran naapurinmies raahasi naista pitkin lattiaa. Hiuksista tai jostain, mistä sai otteen.

Iltaisin pelkään liikkua miesten takia. Junassa ja metrossa skannailen niitä, joilla on pälyilevät katseet tai silmissä pelkkää tyhjää. Ilman miehiä ei juurikaan olisi terroristeja, väkivaltaisia moottoripyöräjengejä tai rikollisliigoja.

Joskus haaveilen, kuinka turvallista elämäni olisikaan ilman tätä ihmisryhmää. Isojen valtojen valtaa pitävistä pippelisankareista en jaksa edes aloittaa, ihan vain, jos ajattelisin arkipäivän turvallisuutta. Ei tarvitsisi vältellä Kaisaniemen puistoa tai muitakaan pimeitä paikkoja iltaisin. Ei tarvitsisi juosta bussipysäkiltä kotiin, vilkuilla olan yli ja pitää kännykkää valmiina kädessä. Millaista olisi liikkua illalla kaupungilla ilman, että tarvitsisi pelätä?

Välillä mietin, mikä helvetti niitä riivaa? Ihmettelen, miksi ne katsovat räiskettä televisiosta ja nauttivat väkivaltaisten pelien pelaamisesta? Juuri ennen nukkumaanmenoa? Johtuuko se asevelvollisuudesta? Tuntevatko he velvollisuutta aseeseen? Metsästysvietistä? Ikiaikaisista geeneistä? Kiitos vain, ei tässä paljon tarvitse enää keräillä.

Pelkoni ei välitä kansalaisuudesta, uskonnosta eikä ihonväristä, vaikka kaikki henkilökohtaiset kauheudet ovatkin suomalaisten miesten aiheuttamia. Pelostani huolimatta, en kirjoittaisi Facebookiin, että nyt vittu tapetaan kaikki miehet, älkää ikinä äänestäkö miestä, kaikki te jotka hyväksytte kyseisen sukupuolen antamalla sille ihmisarvon, olette pettureita!

Omista kokemuksista kumpuavan pelkoni vuoksiko alkaisin purkaa vihaani KAIKKIIN miehiin? Verestämään myös rauhan miesten käsiä? Varoittelemaan tyttäriäni jokaisesta poikalapsesta?

Taidan ihan pikkuisen miettiä ensin muitakin kuin itseäni. Yritänpä vaikka laskea kuinka monta erilaista ihmistä mahtuu yhteen kansaan. Tai sukupuoleen.

Bonuksena ajattelen sittenkin myös itseäni. Miksi antaisin vihan ja pelon sumentaa ajatteluani? Miksi antaisin niiden kutistaa elämääni?  

Pakko tarkentaa aikaisempaan kohtaan: Yläkerran naapurin takia hätänumeroon soitti oikeastaan mieheni, en minä. Katsoimme silloin yhdessä romanttista komediaa, kyllä mies siihenkin pystyy. Poliisit, kaksi miestä, tulivat jälkikäteen kiittämään, että soitettiin. 

Ajattelin, kuinka siinä seisoi eteisessämme kolme hyvää miestä yhtä yläkerran vihakimppua vastaan.