Naiseksi kasvamiseni on ollut takkuinen tie.  Luulin pitkään, että naiseus on sopivasti paljastavaa pintaa, kiharrettuja tai suoristettuja hiuksia, ripsiväriä, pitsisiä alusvaatteita, tissivälejä ja pyöreitä pakaroita. Sitä, että miehet kääntyvät kadulla katsomaan, pyytävät baarissa puhelinnumeroa ja vonkaavat seksiä. Antaisit nyt.

 
Muilta naisilta olen oppinut, että naiseus ei ole tippaakaan näitä miehisen (ja myös naisisen) maailman vääritelmiä (äsken mieleen tullut sana, joka kuvaa parhaiten ajatustani). Seksuaalisuuteen verhotun ulkonäkökuvaelman sijasta naiseus on hurjasti enemmän.
 
Muilta naisilta olen oppinut, että naiseus on voimaa, ymmärrystä, sitkeyttä ja taikaa. Sitä, että kutoo ystävälle lahjaksi villasukat, joissa on järkyttävän vaikea kuviokirjailu. Sitä, että tulee yöksi, kun perheen äiti on sairastunut vakavasti ja isää pelottaa olla yksin pienten lasten kanssa. Naiseus on sitä, että kun ystävä on raskaana, iloitsee siitä, vaikka itse olisi saanut keskenmenon, kokenut järkyttävän synnytyksen, tai eläisi keskellä kolmen lapsen korvatulehduskierrettä. Naiseus on sitä, että jos ei pysty iloitsemaan toisen onnesta, kiittää kutsusta ja jää kotiin. Joku toinen kerta, nyt minun tarvitsee surra.
 
Naiseus on kaikkien tunteiden tuntemista ja hyväksymistä. Naiseus on ymmärrystä omista voimavaroista, taidosta pyytää apua. Naiseus on hiljaista tietoa siitä, että joskus on parempi pitää suu kiinni ja kuunnella. Auttaa vasta, kun ystävä on siihen valmis. Naiseus ei polje jalkaa, naiseus ei tuputa mielipiteitään, ei pakkomyy mitään. Naiseus päästää irti ja antaa toiselle tilaa kulkea omaa polkua. Naiseus kulkee vierellä. Ottaa kädestä kiinni ja sanoo, että vaikka en voi auttaa sinua, voin silittää sun tukkaa. 
 
Naiseus on valmis kohtaamaan ikävimmätkin tunteet, kateuden muita naisia kohtaan. Silloin naiseus jää taas kotiin, päättää rakastaa itseään niin paljon, että se riittää.  Riittää kantamaan läpi vääränlaisten maailmojen kohti naiseuden yhteyttä. Naiseus ei pilkkaa, ei muistuttele vanhoista mokista. Naiseus ei levittele juoruja, naiseus nousee takajaloilleen ja kaivaa esiin naiseuden voiman, josta naiseus synnyttää yhteishengen. Kun naiseuden sydän on auki, sille ei käännetä selkää. 
 
Naiseus puolustaa oikeutta, naiseus sanoo piut paut paskantärkeille kravaattimiehille, joiden suurin lahja on puhumisen taito. Naiseus ymmärtää, että sellaisen miehen sisällä on huomioita kaipaava pikkupoika. Naiseus voi olla sille lempeä äiti, joka laittaa hölynpölylle rajat. Naiseus ei uhriudu, miksi minä tapaan aina väärät miehet? Naiseus ei ole marttyyri, miksi minun pitää aina tehdä kaikki? Naiseus huolehtii itsestään, osaa laittaa rajat. Naiseus ei suostu valtapeleihin. 
 
Naiseus ei odota prinssiä valkoisella ratsulla. Naiseus ottaa vastuun omasta onnestaan. Naiseus ei syytä äitiä eikä isää, eikä syntymistä väärälle vuosisadalle. Naiseus ymmärtää olevansa osa sukupolvien välistä ketjua, johon naiseus voi vaikuttaa. Naiseus käyttää voimaansa, suojelee lapsia, katkaisee traumojen kierteen. Naiseus osaa käyttää kaikkia aistejaan. Naiseus luottaa intuitioon. Naiseus ymmärtää elämän taikaa.
 
Naiseus tietää, että matka on tärkein. Naiseus hyväksyy keskeneräisyytensä, ymmärtää, että toiset päivät on kaukana naiseudesta. Tajuaa, että seuraavana päivänä on pyydettävä anteeksi. Naiseus kantaa vastuun, silloin kuin sen kuuluu kantaa. Naiseus on valmis korjaamaan, valmis kasvamaan.
 
Naiseus kirjoittaa oman naiseuden muutaman kerran kuukaudessa (vähintään) hukkaavalle bloggaajalle viestejä. Naiseus kiittää kirjoittamisesta, kiittää rehellisyydestä. Koskettuu tekstistä, avaa itsensä. Osoittaa myötätuntoa ja rakkautta. Naiseus kiittää kipeiden asioiden esille nostamisesta. Naiseus antaa itsensä samaistua. Naiseus ymmärtää, että tässä on kyse naiseuteen kasvamisesta. Naiseus ymmärtää naiseuden voiman.