Lapset ovat vihdoin terveitä, he pääsevät päiväkotiin. On viimeinen päiväkotipäivä, molemmat haluavat pukeutua kukallisiin kesämekkoihin. Opetan, miten nilkkoihin saakka ulottuvan mekon kanssa poljetaan pyörää. Tiedän äiti, osaan itsekin ajatella, saan vastaukseksi ja olen pakahtua onnesta. Olen onnistunut äitinä, olen loistava kasvattaja, lapseni osaa ajatella. Ironiaa ja valhetta, mutta se ei haittaa, jos hetki on niin kaunis. 

Olen pakannut lapsille varavaatteet punaiseen kangaskassiin. Jos pitkässä mekossa onkin hankala juosta, voi vaihtaa sortsit jalkaan. Kaupungissa huomaan unohtaneeni pyörän lukon avaimen varavaatekassiin. Piilotan pyöräni toisen taakse ja mietin uskaltaisiko uskoa ihmisten hyvyyteen edes tämän päivän? Kuulen miehen sanat, et voi jättää pyörää lukitsematta koko päiväksi, tunnen vakuutusyhtiön kuumotuksen, onko pyörä ollut lukittuna anastushetkellä asianmukaisesti?

Juoksen lähimpään urheilukauppaan ja myyjä on mukana juonessa, avaa lukkopaketin valmiiksi, että pääsen heti lukitsemaan pyörän ja kertoo samalla, kuinka hänen pyöränsä lukko oli eilen ollut auki. Oli avautunut päivän aikana ihan itsestään. Eikä kukaan ollut varastanut sitä. Vastaan, että näitä asioita tapahtuu päivittäin. Ihmeellisiä.

Takaisin pyörän luona en saa lukkoa auki. Avain on väärä. Sen on pakko olla väärä. Muuten lukko avautuisi tuosta noin vaan. Ihmekös oli niin halpa lukko. Kaukana tehtaassa valmistettu, siellä missä ihmisten vapaus vaihtelee. Näen itseni takaisin juonessa mukana olevan myyjän luona. Voisitko auttaa, miksi en saa sitä auki, en ymmärrä, olen niin huono lukoissa, yhtä huono kokkaamaan. Luulisin. Mutta ennen kuin kuvitelmani toteutuu, päätän koittaa vielä kerran. Vedän syvään henkeä, otan esiin kynnet. Kynnet, kynnet, kuten Vesta laulaa keskellä Pyhimyksen lyriikoita. Lukko aukeaa. 

Menen takaisin urheilukauppaan. Huikkaan tutulle myyjälle huolettomasti, nyt on pyörä lukossa ja arvioin myyjän ilmeestä, miettiikö se, miksi minulla kesti lukitsemisessa niin kauan? Toivon, että myyjä ajattelee pyöräni olleen kaukana. Looginen selitys niin pitkälle ajalle. Minun ajatuksillani ei ole mitään merkitystä, mutta ne ovat tärkeitä silti. Tällainen minä olen. Ajattelen paljon enemmän kuin puhun, vaikka seuran ollessa oikeaa myös puhun. Yleensä liikaa.

Tarvitsen urheilurintaliivit, high support, sellaisia minulla ei ole. Haluan uskoa ihmisen keksintöihin, siihen, että tarvitaan erilaiset rintaliivit joogaan, tanssiin ja juoksuun. Tähän saakka minulla on niissä kaikissa ollut samat, mutta high supportista kertovaan pahvilappuun on kirjoitettu luku, kuinka paljon rinta liikkuu juoksun aikana ja vaurioittaa kudoksia. En muista lukua, mieleeni jää vain vaurioittaminen ja ajattelen kevyesti, kuinka paljon olen elämässäni vaurioittanut itseäni. High support.

Peilailen sovituskopissa ja tarkkailen luomiani. Muutakin peilailen, mutta siitä en kehtaa kirjoittaa. Jos olisin stand-up koomikko, kertoisin siitä vitsin. Olisin melko hyvä kertomaan niitä juttuja, mutta en uskalla vielä. Peruutan pois liian kirkkaasta valosta. Olkoon. Luomet ja läskit tekevät ihmisen. Kesällä pitää uskaltaa näkyä.

Urheilurintaliivien lisäksi ostan alennuksesta trikoot ja päätän ex tempore mennä joogaan. Varaan itselleni kännykällä paikan muutaman tunnin kuluttua alkavalta joogatunnilta. Sitä ennen pitää suorittaa kaksi elämää ylläpitävää tehtävää: Pitää syödä ja ostaa kastajaislahja pienelle tytölle. 

Menen ensin syömään. Salaattia kolmella täytteellä ja päivän teetä, Assamia. Sillä tänään minä juhlin. Olen ollut nyt yli vuoden ilman vakituista työtä. Tätä ei saisi sanoa, kuten tiedämme Ossin tapauksesta, mutta minä olen tarvinnut tämän tauon. Kuumottavina ahdistushetkinä olen lohduttanut itseäni, että taustallani voisin olla myös työkyvytön, ikuisesti poissa työelämästä. Mutta kohta palaan toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen, tekemään sitä mitä jo ehkä vähän osaan. Auttamaan muita naisia. Elämä toteutuu, kuten ystäväni sanoi.

Toki, jos kirjoittaminen lasketaan työksi, olen ollut narkomaani. Voi olla, että palkkakin joskus tulee. Mistä elämästä tietää, ei mistään, siksi luotan siihen täysin.