Astukaa voimaan, naiset!
Viime vuonna kirjoitin Naistenpäivänä blogipostauksen naiseuden voimasta. Myöhemmin samana vuonna todistimme maailmanlaajuisen #metoo-kampanjan leviämistä, jossa naiset paljastivat seksuaalisen häirinnän kokemuksiaan. Kampanja on laatuesimerkki siitä, mitä naiset voivat yhdessä saada aikaan.
Ja sanotaan nyt heti, että miehetkin, kun aina pitää muistaa sanoa, että kyllä miehetkin. Mutta edelleen huomattavasti useammin, kun on kyse epätasa-arvosta, on kyse naisista. On kyse siitä, että yhä naiset joutuvat pakenemaan ja pelkäämään miesten vuoksi monta kertaa enemmän kuin miehet miesten tai naisten vuoksi. Pelkäämään erityisesti omissa kodeissaan.
On kyse vuosisatojen saatteessa rakenteisiin pesiytyneistä vääryyksistä naisten ja miesten välillä. On kyse siitä, että nyt se loppuu. On kyse siitä, että kun julistan isoon ääneen olevani rohkea feministi ja mies pyörittelee silmiään, vaikka hyvä mies onkin, minä sanon, että saatana sentään, naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ei saavuteta, jos vähintään kaikki naiset eivät ala rohkeiksi feministeiksi.
#Metoo-kampanjasta syntyneet ääliömäiset ”nyt on menty liian pitkälle” -keskustelut ovat osoitus siitä, että kun naiset astuvat voimaansa, miehiä alkaa pelottaa. Ei tietenkään edelleenkään kaikkia, mutta niitä, jotka ovat ainoastaan rakenteiden ja hyväveli-kerhojen turvin pääjehuina. Ja kyllä naisiakin saattaa pelottaa. Erityisesti niitä, jotka eivät ole tutustuneet omaan voimaansa, vaan piilottelevat mieluimmin miehen selän takana taputtelemassa tai näyttelevät seksiobjekteja.
Viis pelosta, sillä me haluamme vihdoin elää maailmassa, jossa naisilla on yhtä paljon mahdollisuuksia kuin miehillä. Me emme enää peräänny, vaikka tämän päivän uutisista saamme lukea, kuinka Italiassa hävytön naisten hyväksikäyttäjä ottaa takaisin valtaansa, Iranissa nainen tuomitaan kahdeksi vuokeksi vankeuteen kasvojensa paljastamisesta, Ruotsissa käräjäoikeus hylkää syytteet vaimon pahoinpitelyistä muun muassa siksi, että nainen ei ole itkenyt, Suomessa kolme alaikäisen tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittua miestä saavat naurettavan lyhyet ehdolliset rangaistukset.
On jatkettava puhumista, on jatkettava epäkohtien esiin tuomista. On oltava rohkeita feministejä. Enää emme odota Disney-prinssejä pelastamaan, me pelastamme itse itsemme, autamme naisia kehitysmaissa ja naapuriasunnossa. Me olemme valmiita tasa-arvoiseen tulevaisuuteen.
PS. Jos pelottaa astua naiseuden voimaan, naurattaa sanat rohkea feministi tai ajattelet että nyt oli kyllä kuukautisoikullinen blogikirjoitus, kehotan tutustumaan kuvassa olevaan kirjaan (vaikka suomeksi se on nyt vähän hankalaa, sillä kaikki suomenkieliset painokset on myyty loppuun!), jonka eräs tuntemani hyvin rohkea villinainen antoi minulle, silloin kun otin ensiaskeleitani Susinaisena. Filosofian tohtori, psykoanalyytikko, kirjailija Clarissa Pinkola Estés on kirjoittanut teoksessaan Naiset jotka kulkevat susien kanssa kaiken, mitä elämässä pitää tietää. Kirja on minun raamattuni, se auttaa pitämään hengissä villinaiseni, sen luovan, intuitiivisen ja rohkean osan itsessäni. Sen, joka ei pelkää. Sen, joka on meissä kaikissa, myös sinussa!
