Perhosia vatsassa

Alkanut vuosi alkaa näyttäytyä silmissäni pikku hiljaa tosi jännittävältä. Yhden sijasta useampikin bucket listin kohta tulee ruksattua. Kun katselen tulevan vuoden suunnitelmia, täytyykin sanoa, että siitä on tulossa todellinen Dream Year!

Suomalaisena tyttösenä tietenkin nyt kolkuttelee mummon lausahdus, että sen kellä onni on sen kätkeköön. Mutta nyt saa vanhakansa kyllä sulkea sanaisen arkkunsa ja antaa tämän tytön hihkua iloaan! Mussa on aina elänyt pikkutyttö. Kun jotain jännää tapahtuu tekee mieli puristaa kädet nyrkkiin, vetää naamalle onnenirvistys ja heilutella koko kroppaa jotta sen fiiliksen voisi purkaa jotenkin fyysisesti. Call me crazy mutta se on parasta! Tämä video ilmentää jotakuinkin mun fiiliksiä:

Silti näihin hetkiin kun fiilistelee hyviä asioita liittyy automaattisesti pelko siitä, että hyvän jälkeen tapahtuu ihan varmasti jotain onnetonta. Niinkuin pelkkää hyvää ei ihmiselle voisi tapahtua. Näen elämän sykleinä, joihin mahtuu hyviä ja huonoja jaksoja. Mutta mikä pääni sisällä sanoo, että jaksojen pitää vuorotella? Tällainen ajattelutapahan vähän ruokkii itse itseään jos jo valmiiksi odottaa sitä ”huonoa jaksoa”.

Onko täällä ajatusmallin jakavia kanssasisariaan/veljiä?

En perusta uudenvuodenlupauksille, mutta nyt voisi olla paikallaaan jättää tämä vääristynyt ajatustapa taakse. Voisin alkaa uskoa, että elämä voi olla yhtä hyvää jaksoa, jonka sekaan välillä eksyy huonompia kohtia, mutta kokonaisuus on hyvä. Ehkä jos hahmotan elämän näin, se kantaa positiivisemmin eteenpäin. Keksittäisiinkö yhdessä sitten jokin ”uuden kansan” sanonta.. vaikka että se kellä onni on, sen näyttäköön” ? ;) Se ei ole muilta pois. 

Positiivista sunnuntaita ja hyvää alkanutta hyvän jakson vuotta.. eikun elämää kaikille! :)