Kiitos Woody
Tämä äidin työ on kyllä hienoa siinä(kin) mielessä, että kun työvuoro loppuu aka lapset ovat nukkumassa, ei paljon enää mieti työasioita. Paitsi joskus tietysti imelästi fiilistellään miehen kanssa sitä miten täydellisiä meidän hanipuppelilapset on. Mutta siis en mieti asioita niin kuin laitoinko mä sen vauvan peppuun sitä bepanthenia, muistinko molempien naperoiden d-vitamiinit tai pesikö se poika nyt ne hampaat.. Ei, en todellakaan tuo näitä asioita pyhälle olohuoneen sohvalle mihin pitkän päivän jälkeen usein lösähdän. No lösähdin tänäänkin (hurjia on mun lauantait nykyään…) Ja surffaillessani hetken erinäisillä sivuilla, löysin jälleen esimerkin siitä, miten hyvin Hollywoodin kultapojat- ja tytöt pääsevät esille maailmanparannuskysymyksissä. Oli se sitten Emma Watsonin ihmisoikeusefortit (tuosta noin vaan se Harry Potterin nörtti meni ja käveli YK:n huippukokoukseen puhumaan asiastaan) tai Leo DiCaprion yritykset pelastaa maapallon uhanalaiset lajit (on muuten hittileffadollarit käytetty oikein ja tyyppi on oikeasti onnistunut tässä missiossa – peukku!). Mikään mainoskampanja ei tunnu purevan yhtä hyvin kuin se että huipputunnettu näyttelijä avaa suunsa. Se on sitä oikeaa tapaa käyttää julkisuutta (jos asia siis on hyvä). Woody Harrelson kiteyttää tällä kertaa juuri sen mitä mä ajattelen kuluttajana muotibisneksestä. Katsokaapa tämä kahden minuutin video (joka on siis näköjään jo viime kesänä ladattu)
Kenties ihan puhki kuluneita totuuksia, mutta ne on hyvä aika ajoin palauttaa mieliin. Ja kyllähän kun Woody asian sanoo karismaattisella tyylillään, sitä pitää uskoa. Yritykset ovat todellakin kuluttajista ja kuluttajien tavoista riippuvaisia. Ysäripoppia lainatakseni ”I’ve got the power!”. Woodyn video antaa hyvän alustuksen sille, miksi haluan ujuttaa tähän blogiin vihreää valistusta. Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin sanoa, etten minäkään mikään puhdas (tai se vihreistä vihrein) pulmunen ole. Kyllä edelleen tulee asioitua ajoittain halpaketjuvaateliikkeissä. Harvemmin kuin ennen mutta tulee kuitenkin jos vaikka akuutti sukkistarve iskee. Ei siis pelkoa ystäväiset, mitään moraalisaarnoja en tule pitämään. Olen maalaisjärjen ja kohtuuden puolesta puhuja.
Tämmöistä tällä erää.
Hauskaa viikonvaihdetta vaan! Palailen taas pian paasausteni pariin.
p.s pakko vielä kirjoittaa muutama rivi rakkaasta aviomiehestäni, joka luettuaan ensimmäisen blogipostaukseni ei kommentoinut sisältöä vaan ”loukkaantui” syvästi kun en maininnut hänestä mitään. Miehet. Tästä voi huvittua ainakin ne ketkä hänet henkilökohtaisesti tuntevat. Kerrottakoon sitten, että olen siis rouvasihminen ja naimisissa (ilmeisesti vähän herkän) portugalilaisen miehen kanssa. Suhteemme huumori perustuu toisen mollaamiseen ja piikittelyyn. Mamuvitsit ovat vahvasti läsnä perheessämme. Mitä vielä.. Mies tykkää chorizosta, turskasta ja jalkapallosta. Niinkuin suurin osa portugalilaisista miehistä. Näistä asioista ei kuitenkaan missään nimessä vitsailla eikä niitä sovi mollata. No niin, there!
p.p.s Seurailkaa Susulaa myös Instassa : susula_blogi