Kauan eläköön villa!

Mikä on lämmintä, pehmeää, luonnonmukaista ja kestää hyvin hoidettuna 64 vuotta (tai kauemmin)? No VILLA! Pikku M on kyllä onnekas tyttö. Tänään hän sai pukea ylleen todellisen vintage aarteen. Minun iso-isoäidin itse neuloman villamekon. Mekko on siis aikoinaan neulottu omalle äidilleni ja ikää tällä mestariteoksella on 64 vuotta. Voitteko kuvien perusteella sanoa, että mekko on jo eläkeiässä? 

Vaikka villa on puhdas luonnonmateriaali sen valmistus vaatetekstiiliksi ei siitä huolimatta ole täydellisen ekologinen. Lähinnä sen puhdistusmetodit ovat paljon vettä kuluttavia. Ja koska villa tulee lampaista, on lampaan hyvinvointi (aka turkin laatu/puhtaus) suoraan verrannollinen villan laatuun ja kuinka tehokkaasti sitä pitää puhdistaa. Tässä tapauksessa pelkästään villaa varten kasvatetut Merino-lampaat lienevät ekologisempi vaihtoehto. MUTTA! Jos villamekko kestää hyvässä hoidossa yli puolivuosisataa, on minusta ekologisuusmittari jo täysissä lukemissa. Puhutaan todellisesta slow fashionista!

Mutta mittatilausmuoti? Kyseessähän on nykypäivän vaatemarkkinoilla aivan marginaalinen ilmiö. Ihan vähän jatkopohdintaa blogipäivitykselleni joka koski nopeaa vaatekiertoa. Ajatusleikki; jos vaate on juuri sinua varten tehty ja vieläpä laadukkaista materiaaleista, oletko valmis myymään sen seuraavana sesonkina? Epäilen. Et varmaan myöskään suunnittele vaatetta viimeisimmän villityksen mukaan (niinkun ananaskuosia tai muuta hauskaa..) vaan miettisit ehkä enemmän, palveleeko se sinua vielä viiden vuoden päästä? Ongelmaksi nousee tietenkin kustannukset. Halvan pikamuodin huumannuttamana on vaikea sopeutua tällaiseen todellisuuteen. Onko meistä shoppailijoista enää pidempään harkintaan tai säästösuunnitelmiin jos toiveissa on vaikkapa uusi takki? Walt Disney’ä lainatakseni; If we can dream it, we can do it. 

Ja te mittatilausvaatteita ostaneet ihmeellisyydet, huutakaa hep!