Keikkakuulumisia

Jason Mraz vetäs eilen huikean keikan Savoy-teatterilla. Kitara ja ääni – ei mies muuta tarvitse.  Ja todella naisvoittoisen yleisön joka kikatti jokaiselle vitsille jonka mr. Mraz keksi letkauttaa. Ne vitsit tosin oli oikeasti aika hauskoja. Keikka olikin osittain melkein stand-uppia. Siis tuleeko se amerikkalaisilla jossain geeneissä vai mitä..? Lisämaustetta saatiin iltaan kun meidän taakse istuutui joku enkelimäinen tyttökuorofanilauma, jotka tilaisuuden tullen lauloi mukana ei vain melodioita, mutta myös stemmoja.. What the what?! Se oli ”vähän” liikaa imelyyttä mun makuun. 

Mraz on inspiroinut mua pitkään sen lungilla surffipopilla ja iloisella soundilla. Olenpa käyttänyt herran biisejä myös omina referensseinä kun olen äänitellyt omia biisejäni. Kyllä, olen fani (vaikka en siinä enkelikuorossa istunutkaan). Ilokseni olen myös seuraillut artistin aktiivisuutta ympäristöasioissa. Hieno juttu julkisuuden henkilönä olemisessa on se (positiivinen) vaikutus, jonka voi saada aikaan. Väitänpä nimittäin, että tämä farmilla asuva vegaani joka puhuu paljon kestävästä kehityksestä on saanut yhden jos toisenkin fanin (tai ei-fanin) ajattelemaan, että ”sustainable life” on tosi cool! 

Mutta kaiken kaikkiaan olipa raikas ja iloinen viikonaloitus. Kiitti Jason, I’m yours!