Teimme viime viikonloppuna matkan Tukholmaan. Perinteisesti risteillen! 

Ruotsin laivahan taitaa tarjota taikuuttaan lähinnä bilettäville teineille tai sitten lapsiperheille. Putosin näiden välisiin ryhmiin pitkäksi ajaksi (kyllä, teinibiletysvuodet koettu ja takana.. onneksi), mutta nyt äitiyden myötä koin risteilyn täysin uudessa valossa. Ja ei, en kaivannut Siljan taikaa ”välivuosieni” aikana kuten moni ehkä kuvitella saattaa. Iso M:n käsittämätön ilo laivareissusta oli kuitenkin niin kullanarvoista katsottavaa, että nautin risteilystä paljon enemmän kun osasin odottaa. Kai tämä on juuri sitä vanhemmuuden hienoutta.

Laivareissu oli siis oikeastaan tosi onnistunut  ja suosittelen lämpimästi Siljan risteilyjä kaikille pikkulasten vanhemmille. Mahtavat leikkialueet (aikuisille myös viinitarjoilua – nice!) ja Tavolata-ravintolan oma lastenbuffet olivat isoa plussaa. Ja suosittelen myös ikkunallista hyttiä. Merimaisema viihdyttää (eikä hei piirettyjä tarvittu!) , mutta on suositeltavaa myös siksi, että nelihenkisen perheen ahtautuminen pieneen tilaan voi päätyä suureen ahdistuskohtaukseen. Ikkuna helpottaa.. vähän.

Mutta se Ruotsi-hypetys? Vadelmavene-syndrooma kuten fellow-hakaniemeläinen Miika Nousiainen joitakin vuosia sitten kirjassaan kirjoitti – voi olla monelle ihan totinen juttu. Men varför? Ja nyt ei ole tarkoitus kuulostaa äärinationalistilta vaan ihan aidon uteliaana ilmiötä ihmettelen. Löytyykö täältä siis ihan oikeita vadelmavenepakolaisia jotka voivat asiaa valaista paremmin?

Kyllähän länsinaapuri menestyy kansainvälisellä tasolla monessa asiassa paremmin kuin Suomi. Musiikin saralla esimerkiksi naapurimme on valovuosien päässä meidän iskelmäräpellyksistä. Se syntymälahjaksi saatu hyväntuulisuuskin kieltämättä on kadehdittavaa. Mutta vadelmavenehypeä silti jäin pohdiskelemaan kun kävelin harmaassa tihkusateisessa Tukholmassa. Ilmasto valitettavan sama, talous kutakuinkin sama, koulutusmahdollisuudet samat… Kääntäkää vain ne vadelmaveneenne takaisin kohti Helsinkiä! 😉

Silti yksi hieno asia jota Ruotsinmaalta ottaisin tuliaisena Suomeen mukaani, on paikallisten vaatemerkkien kestävään kehitykseen sitoutuminen. Sustainable choices- eetosta hoki Tukholmassa joka toinen näyteikkuna. Haglöfs, Fjällräven, Polarn o Pyret, Boomerang..

Yksi kerrallaan isot merkit ovat ymmärtäneet ekosanoman merkityksen vaatemarkkinoilla. Se miten hyvin ekolupaukset toteutuvat vaihtelee vielä merkeittäin. Positiivista muutosta on kuitenkin jo se, että yritysvastuuinfo eli CSR on yhä useammin helpommin löydettävissä jo vaatemerkkien verkkosivujen etusivulta. Vaikuttaa, että vaatebisneksen hämäryys pikkuhiljaa kaikkoaa.. Tästä kiitos kuluttajille! Ja ehkä vähän ruotsalaisillekin.

Hurra hurra hurra!