GOTSista!

IMG_3830.JPG

IMG_3832.JPG

Tiesittekö, että mikään vaate ei kulu yhtä tehokkaasti kun taaperoikäisen lapsen housut? Jos ne eivät rymyämisestä ole puhki polvista, niin vähintään sotkuisen elämän aiheuttama jatkuva pesu kuluttaa housuja väistämättä. Siksi huutavassa housupulassa uusia etsien, oli suoranainen ilo löytää KappAhlista lasten college housuja, joista löytyi GOTS sertifikaatti. Jos olet hukassa sertifikaattiviidakossa (ei huolta, et ole ainoa!) niin tunne ainakin GOTSSe on luomukuituisten tekstiilien sertifikaatti, joka sertifioi materiaalin lisäksi itse lopputuotteen. Eli koko sen tuotantoketjun viljelystä kaupan hyllylle asti. GOTS merkityn tuotteen ostaessasi voit siis olla varma, että sen tuotanto kokonaisuudessaan on ollut kestävää niin ekologisesti kuin eettisestikin. 

Tässä kuluttajan informoimisessa vaan olisi taas pienen remontin paikka. Jos nyt sitten haluan jatkossa ostaa GOTS sertifioituja vaatteita, niin täytyykö sen tapahtua tällä tavoin iloisena yllätyksenä? Vai voisinko kenties tsekata sertifikaatin sivuilta tai jostain kätevästä applikaatiosta GOTS -mitalin voittaneet brändit? GOTS on ehkä kultainen sertifikaatti, mutta sen sivut on kaikkea muuta kuin kultaiset.. Sieltä nimittäin kyseistä tietoa ei löydy – ainakaan kovin helppolukuisena. Saan selville kyllä konsernien nimiä, mutta hei kuka peruskuluttaja niiden alla olevia brändejä nyt tuntee? Eikä sitä googletustakaan nyt ihan ylettömästi jaksa. Taapero kun riehuu jaloissa 😀

Mutta hei ainakin KappAhlin lastenosastolta löytyy GOTS sertifioituja vaatteita! Woo hoo. Ja jos nyt ei vielä tarpeeksi tullut toistettua tätä isoin kirjaimin korostettua sertifikaattikuningasta niin vielä loppuun pakko toistaa : GOTS! 

 

 

 

 

muoti trendit vastuullisuus lasten-tyyli

Paluu tulevaisuuteen

 

Saimme ala-asteella tehtäväksi kirjoittaa esseen, jonka aiheena oli Suomi 2050-luvulla. Silloin 20 vuotta sitten tämän pienen tytön mielikuvitus laukkasi villisti. Ajatukseni tulevaisuudesta piirtyivät johonkin Fifth Elementin ja Water Worldin elokuvamaailmojen väliin. Kuvailin mm. automatisoituja autoja (Olinko siis aikaani edellä oleva Elon Musk?!) ja ympäristön totaalista eroosiota. Muistan myös ajatelleeni väkiluvun nousevan niin suureksi, että lapset eivät enää saisi perinteisiä nimiä vaan nimet korvattaisiin kirjain/numero-yhdistelmällä kuten C-56. No huh huh. Aika ankeeta.   

future3.jpeg

Jos kuitenkin mietimme tämänpäiväistä elämäntyyliämme ja kulutusmaniaa, ei tuon pikkutytön kuvaus ympäristön eroosiosta (tai ehkä automatisoiduista autoistakaan) varmaan suuresti poikkea totuudesta. Olen useasti jutellut kestävästä muodista tai ekomuodista ihmisten kanssa ja törmännyt siihen, ettei monikaan ole ihan ymmärtänyt mistä käsitteessä on kyse. Tai miksi se edes on nykypäivänä tärkeää. Näen tässä vähän samoja piirteitä kun siinä, että vegaanit ovat olleet varsin outo ilmiö vielä 20 vuotta sitten..

No, jos saisin essee-tehtäväni nyt uudelleen, kirjoittaisin ainakin seuraavat asiat:

2010-luvun aikaista kulutuskulttuuria katsotaan 2050-luvulla hämmästellen. Tavaroiden yhteisomistus, lainaamiskulttuuri sekä harkitsevainen ympäristöä kunnioittava shoppailu on tavoittanut ”massat”. Muotiteollisuudessa pikamuodin suosio on romahtanut. Erilaiset muotisuunnitteluohjelmat ja applikaatiot sekä 3D-printtaus ovat myös mahdollistaneet mittatilausmuodin demokratisoitumisen. (Tästä 3D-printti-ideasta löytyi muuten myös aika mielenkiintoinen artikkeli. Tsekatkaa juttu tästä). Mistä 2010-luvulla puhuttiin ”slow”-ilmiönä (slow-food, slow-fashion) ei enää 2050-luvulla tarvitse kyseistä etuliitettä. ”Slow’sta” on tullut normi. Myös osa ekosertifikaateista on tullut lainsäädännössä pakollisiksi. 

 

3d_printteri_0.jpg

 Tällaista futuristista ajatuksenjuoksua heti maanantai-aamusta.. Tulossa varmaan idearikas viikko! 😉 

Miltä teidän maailma näyttää vuonna 2050-luvulla?

 

 

 

 

 

 

 

muoti trendit vastuullisuus ajattelin-tanaan