Viva Tencel!

Tsau!

Ostin täältä Portugalista joku aika sitten mekon poikani syntymäpäiväjuhlia varten. Ostin mekon liikkeestä nimeltä Salsa. Kuten monet portugalilaiset vaatemerkit, Salsakin tuottaa suurimman osan vaateistaan täällä Portugalissa. Made in Portugal -trendi näkyy muuten täällä niin vaatteissa, asusteissa kuin keittiövälineissäkin. Ja voin sanoa, että jos tuotelapussa näin lukee, laatu on usein taattu. Portugalissa ei paitsi ole osaavaa työvoimaa, mutta myös raaka-aineiden kirjo pitää tuotannon täällä eikä karkaa esim. Kiinaan. 

IMG_6701.JPG

P7125226.jpg

Sitten sananen ostamani mekon materiaalista. Tencel (ehkä joillekin on tutumpi termi Lyocell joka on kuidun yleisnimi) on Lenzing AG:n luoma brändinimi. Susulan tutkittua tuotteen taustaa uskallan suositella sitä muillekin ns. ekomateriaalina. Tencel on leimattu European eco label– palkinnolla. Lisäksi metsät mistä Tenceliä varten selluloosa kerätään, ovat PEFC sertifioituja. Eli kestävän kehityksen mukaisesti kasvatettuja metsiä. 

Tencel on siis tehty kestävästi viljellyistä, luonnollisen nopeasti uusiutuvasta eukalyptuspuiden selluloosasta. Jollekin nyt ehkä herää ajatus että miten eksoottisia eukalyptuspuita käyttämällä voidaan tehdä ekokuitua? No, eukalyptuspuu on täällä Portugalissa kuin meidän koivumetsä. Sitä riittää ja kasvuvauhti nopea. Eli se eksotiikasta 😉 Lisäksi sen kasvuun ei tarvita torjunta-aineita ja vedenkäyttö moninkertaisesti pienempää kuin esim. puuvillan kasvatus. 

p7125169.jpg

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä tiedonjyväsenä; Lyocell tai Tencel soveltuu erinomaisesti allergikoille, herkkäihoisille tai kaltaisilleni atoopikoille. Miksi? Kuitu on ns. nanokuitu eli hyvin hienoa jolloin sen tunne iholla on samankaltainen. Toiseksi Lyocell estää bakteerien kehittymisen iholle sen imukyvyn vuoksi. Siksi muuten Lyocell on erinomainen matsku sporttivaatteisiin! Se ei myöskään haise niin helposti kuin puuvilla joten pesukertojakin voi huoletta vähentää ja vaikka vain tuulettaa vaatetta. Atoopikkona olen ruvennut todella kiinnittämään huomiota vaateiden materiaaleihin ja voin kokemuksesta sanoa, että Lyocell todellakin on herkälle hipiälleni parempi kuin esim. suurikuiuisemmat tekstiilit (puuvilla) tai kokonaan synteettiset tekstiilit. Eli hoi atoopikot, kannattaa suosia Tenceliä/Lyocellia vaatteissa sekä vuodevaatteissa. 

No niin, se siitä Tencel suitsutuksesta 😉

Ja arvatkaas mitä? Seuraava postaus tuleekin Portugalin Hawaiilta eli… Azoreilta! Pysykää mukana!

 

muoti trendit vastuullisuus

Vihreitä aaltoja

 

P7055129.jpg

P6305078.jpg

Rakastan merta ja aaltoja. Meren läheisyys on kuin ilmaista terapiaa. Edelleen joudun nipistämään itseäni uskoakseni, että toinen kotini on todellakin meren äärellä ja saan ihastella sitä aina kun olen Portugalissa.

p7055123.jpg

Harrastelijasurffaajana minulle puhdas meri ja luonnon kunnioitus ovat myös asioita, joita vaalin. Mutta tulin pohtineeksi, kuinka kestävää on tämän urheilun ympärille rakentunut surffikulttuuri ja siinä pyörivä bisnes? Surffiskenehän on aika mielenkiintoinen. Jokainen aaltoja etsivä surffari haluaa meren ja rantojen pysyvän puhtaana. Luonnon saastuminen ja roskat kun näkyvät konkreettisesti meressä (olenpa muuten joskus surffannut Balilla vedessä jossa lillui karkkipapereita, muovipulloja ja bongasinpa jopa vanhan vaipan.. Lovely!). Mutta toisaalta, kuinka moni surffari on kiinnostunut surffivaatteidensa ja varusteiden alkuperästä tai siitä minne ne käytön jälkeen päätyy? 

p6044792.jpg

Surffimuotikulttuuriiinhan kuuluu alati vaihtuvat bikinimallistot, sesonginmukaiset hupparit ja tunikat, varvas-sandaalit ja tietenkin koko varustekavalkaadin märkäpuvuista surffilautoihin.. Eli olipa laji kuinka luonnonmukaiselta tuntuva, sen ympärillä pyörivä kauppa on kaukana luonnonmukaisuudesta. MUTTA! Eko-tuulet alkavat puhaltaa onneksi myös lainelautailumaailmaan. Yhä suurempi määrä lajia harrastava sekä alalla toimiva brändi on alkanut kunnostautua ekoasioissa. Esimerkiksi Volcom, on luonut malliston, joka on tehty kokonaan kierrätetyistä kalaverkoista. Pienempiä ekosurffimerkkejä ovat muun muassa Outerknown, Vissla sekä ekonettikauppa nimeltä The GreenWave.

P7035106.jpg

P7035093.jpg

Naisharrastajana kuitenkin hämmästelen suuresti miksi naistenmallisto loistaa poissaolollaan edellämainittujen merkkien kaupassa? ISO HÖH! Haluaisin kannattaa näitä merkkejä, mutta ilman naistenmallistoa se on vähän hankalaa. Tämä ilmiö tuntuu surffimuodin osalta siis päinvastaiselta. Nimittäin ekomuotimerkkejä tutkiessani huomaan usein miesten malliston olevan murto-osa naisten mallistosta. Vaikuttaa siltä, että muodinmaailmassa naiset ovat ekoasioissa early adopters ja surffimaailmassa niitä vaikuttaa edustavan miesenemmistö.. Mielenkiintoista. Hoi siis naissurffarit Suomessa ja maailmalla! Ekovalikoimaa vaan vaatimaan! 😉 

Oletko sinä jo kokeillut surffausta?  

 

 

muoti trendit liikunta vastuullisuus