Katselin juuri vanhoja valokuvia. Ei oikeastaan edes niin vanhoja. Muutaman vuoden takaisia. Bongasin kuvia joissa minulla oli yllä kivoja vaatteita. Sitten ryhdyin miettimään, että missä nämä kaikki kivat vaatteet nyt ovat? Tajusin, että ison osan ”vanhoissa” valokuvissa olevista vaatteistani olen antanut kierrätykseen tai myynyt kirpparilla. Miksi? Taustalla on ollut pääasiassa seuraava syy: Vaate ei enää ole ollut mielestäni kiva tai tyyliini sopiva – eli SO LAST SEASON. Luojan kiitos KonMari tuli ja pelasti minut ajattelemalla että vaatteesta luopuminen on hyvä juttu. 

Kun hankkiutuu eroon vaatteista, joita ei enää käytä, ajattelee usein tekevänsä hyvää. Olo on kuin uusi ja omatunto hyvä. Vaatekaappi saa tilaa (uutta varten?) ja joku saa vanhasta retkustani uuden aarteen. Mutta tässä teille hyväntekijöille (ja itselleni) pari musertavaa faktaa:

1) Suomessa kierrätyskeskukseen tulevista vaatteista vain 10% menee myyntiin eli kelpaa jolle kulle. Huonolaatuiset vaatteet (joita lahjoituksista on iso osa.. siis pikamuotia) eivät aina kelpaa edes matonkuteiksi ja päätyvät suoraan energialaitoksen uuniin ts. jätteeksi. Jenkeissä kyseinen myyntiprosentti on 20%: Siellä teollisuuskäyttöön ja ulkomaille menevä osa on toisaalta myös suurempi.

2) Afrikka on pitkään saanut ne surkeimmat vaatekerrat, jotka eivät muihin maihin kelpaa. Secondhand onkin valloittanut Afrikan markkinat jo yli kymmenen vuotta sitten mikä on osaltaan rapistuttanut paikallista tekstiilibisnestä. Huonolaatuiset vaatteet eivät muutu Afrikassa hyvälaatuisiksi aarteiksi, vaan menevät yhtä lailla käytössä rikki ja päätyvät lopulta kaatopaikalle. Ja missähän jamassa on itä-Afrikan kaatopaikkapolitiikka ja hallinta? My god – en halua tietää. Eikö ole muuten ironista, että maat joissa vaatteemme ommellaan, kuten Kiina ja Intia, ovat myös maita joihin samat vaatteet päätyvät joko second hand myyntiin tai hyväntekeväisyyteen? Kenties jopa samalle ihmiselle joka paidan on tehnyt.. 

3) Vaatekierrätystä mainostavat isot vaateketjut kuten H&M on aloittanut viime vuoden keväällä vaatekeräyskampanjan. Problem solved? Vanhat kuteet Hennesiin ja niistä ommelaan uudet mekot? Ei ihan näin. Kierrätysmateriaalista vain pieni prosentti oikeasti on vaateteollisuudessa käyttökelpoista. Ja loput? Teollisuusjätettä. Greenwashing, ystäväiset. Mutta parempi kai tämäkin kehitys kuin ei mitään…  

Vaatekaapin ”konmaritus” ei itse asiassa ole lainkaan kestävää eikä varsinkaan vintagefaneille sopiva metodi (mikä onkaan hauskempaa kun löytää kaapin perältä unohtuneet nahkakengät jotka ovat taas muotia!). Tavarasta luopuminen ei nimittäin tarkoita, että tavarat katoavat jonnekin tavarataivaaseen. Ne saattavat toki hyvällä tsägällä löytää uuden kodin, mutta miettikääpä myös miten kepeästi eurolla ostettu kirpparilöytö päätyy sen ostaneen roskikseen? Eihän se mitään maksanutkaan. 

KonMarin kanssa olen kuitenkin samoilla jäljillä siitä, ettemme tarvitse ympärillemme valtavaa tavaramäärää – tai valtavaa vaatekasaa. Lisäisin vielä että laatu korvaa määrän. Kuitenkin kun ja jos luovut tavarasta, etsi sille hyvä koti! Ja mieti tarkkaan voisiko kyseinen vaate/esine palvella sinua vielä joskus vaikka se  ei olekaan trendi juuri tänä keväänä? Itsehän kaivoin juuri vastaanottokeskukseen menevästä vaatekassista pois mustat nahkanilkkurit. Laitoin ne sinne koska kiilakorko ei ole juuri nyt se mun juttu. Ehkä ensi syksynä olen taas eri mieltä? Otetaan  siis takaisin. Kengäthän olivat jalassa kuin aamutossut <3

Siis kanssasisaret ja veljet –  jos vaatekaappi huutaa konmaritusta ; miettikää tarkkaan mihin/kenelle lahjoitatte tai missä myytte. Ja ehkä jo kulunut neuvo, mutta ah aina yhtä hyvä: Uutta shoppailessasi satsaa vaatteen laatuun ja kestäviin materiaaleihin.  

Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon 🙂