Olá! Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Viimeiset kaksi viikkoa täällä Portugalissa ovat kuluneet tiukasti uuden rantakotimme remontoinnissa ja kaikenlaisessa säädössä.

Onni on ollut appiukon tuttavaverkosto, josta on löytynyt sähkömies, maalari ja lattia-asentaja. Vihdoin kuitenkin koti on valmis (joskin pientä sisustusta vielä kaipaakin..) ja pakko vain sanoa, että en edelleekään usko sitä omakseni 😀 Ranta-asunto on ollut aikaisemmin kaukaiselta tuntuva unelma.. ja sitten yhtäkkiä se on totta. Kun istahdin ensimmäistä kertaa olohuoneen sohvalle katselemaan edessä aukeavaa merta ja kuuntelin aaltojen kohinaa, mietin että tänne voisin jäädä.. Ja samalla oli fiilis, että kohta täältä pitäisi kirjautua ulos 😉 Mutta ei sentään, oma se vaan on! 

Pariin viikkoon on tapahtunut toki muutakin, kuten se, että pieni prinsessani pikku M oppi konttaamaan ja lokoisat ajat ovat siis ohi 😉 Pian kolme vuotta täyttävä Iso M on puolestaan oppinut syömään simpukoita ja kasvanut täällä ollessamme varsin portugaliseksi muutenkin.. Tätä kaikkea on ollut kyllä hauska seurata.

Viikko sitten kävi myös niin, että sakothan ne napsahtivat liikenteessä. Yritin nimittäin ajaessa soittaa puolisolleni (soo soo soo) ja poliisihan se ajoi perässä.. Ei muuten kannata saada sakkoja (tai siis puhua puhelimessa kun ajaa) eikä varsinkaan Portugalissa. Poliisit täällä näyttävät rakastavan erinäisiä lomakkeita ja käyttävät niiden täyttämiseen vähintään puoli tuntia. Eikä muuten auta mitään vaikka esität hölmöä turistia (pahentaa asiaa ja lisää prosessiin ekstra puolituntisen).

Olen aina ollut vähän taipuvainen uskomaan karmaan. Ehkä tämä rantakoti oli vain liian hyvä tapahtuma yhteen viikkoon.. pitihän siis niiden sakkojen vähän tasapainottaa tilannetta 😉

Onko siellä muita karmasiskoja/veljiä? 

Seuraavassa postauksessa vähän lisää portugalilaista ekomerkeistä.. Stay tuned!