Live how you preach… Elä niin kuin opetat. Tämä hokema on kaikunut pääkopassani viime päivät. Syy siihen on, että tämä ei omalla kohdallani toteudu niin usein tai hyvin kuin toivoisin.

Aloitin tämän blogin siksi, että rakastan kirjoittamista ja valokuvaamista. Toinen, yhtä painava syy kuitenkin oli herääminen nykykulutukseen ja sen kestämättömyyteen. Erityisesti vaatteiden kulutuksen osalta. Ajattelin, että blogi on hyvä keino kannustaa itseäni, oppia uutta, innostaa muitakin ekomuodin ihanaan maailmaan ja samalla valjastaa oma kulutusminäni tottelemaan vihreämpiä ajatus- ja kulutusmalleja. Voin nyt todeta, että not so easy my friend..

Tämä seitsemän kuukautta kestänyt polku ekomuodin maailmassa on kyllä ollut opettavainen, mutta piru kun se on välillä vaikeaa! Törmään haasteisiin, jotka ehkä moni muukin tunnistaa.. Tässä muutama: 

1) Sosiaalinen media täyttyy kuvista ja mainoksista, joissa ihmisillä on päällään aina jotain uutta. Omiaan herättämään ”pakko saada” -tunnetta, eikö? Kuvittelin olevani tämän yläpuolella, mutta välillä tuntuu siltä, että olen kaikkea muuta. Kaikki näyttää somessa niin täydellisen kuorrutetulta. Totta tai ei. Siinä rinnalla kulutuksen minimointi ja niissä vanhoissa ”luottovaatteissa” käyskentely vuodesta toiseen vaatii todellista mielenlujuutta. Ja joo, myös ehkä vähän sielunhoitoa jos minä kärsii tällaisesta some-harhasta.. Vink vink 😉 Some-tauko voisi olla paikallaan itse kullekin. Muistakaa silti seurata Susulaa instassa (susula_blogi) ja facebookissa .. heh heh. 

2) Kesä. Tuo raikkauttaan hehkuva vuodenaika, joka houkuttelee aina hankkimaan uuden hellemekon tai kukkakuosisen paidan.. you know. Halu juhlistaa kesää ja kesäminää toteutuu usein ostamalla uutta. Kuka tunnistaa? Käsi ylös.  

3) Kun olen perustellut itselleni muutaman vaatehankinnan ja käyttänyt harkintaan ainakin viikon (välttääkseni heräteostoksia), päätän lähteä ostoksille. Se onkin sitten todellinen työ lähteä etsimään kaupasta vaate, jonka tiedän olevan niin eettisesti kuin ekologisestikin tuotettu. Muutama kauppa Helsingistä ja Tampereelta jo löytyykin (Nudge ja Seele) jotka myyvät pelkästään ekomuotia, mutta se on aika lailla siinä. Ekovaatteiden etsintään on muuten Australiassa kehitelty oiva appi, joka auttaa arvottamaan brändejä niiden ekologisen ja eeettisyyden mukaan. Iso peukku sille! Kannattaa klikata ja tutustua. Verkkokauppoja onneksi on jo useampi. Kurkatkaa esim People Treen, Modavantin ja Reve en Verten sivuille. 

4) Ekomuoti ei ole halpaa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vaatteiden hinnat ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Melkein poikkeuksetta laadun ja eettisyyden kustannuksella. Olemme länsimaissa niin tottuneita vaatteiden polkuhintoihin, että satsaaminen saatika sitten säästäminen vaatehankintaan tuntuu monesti vaivalloiselta – jopa antidemokraattiselta. Eikö kaikilla pitäisi olla varaa siihen villatakkiin juuri silloin kun tarve tulee? 

Koska neule esimerkiksi People Treessa maksaa helposti 100e-200e, arvelen, että monelle Zalando yllättäen tuntuukin houkuttelevammalta vaihtoehdolta..  Jos kukkaro ei siis anna myöten ja päätät klikata ostoksille edullisempiin kauppoihin punnitse ainakin nämä: 1) todellinen tarve ostokselle 2) neuleen materiaali ja kestävyys (ompeleiden laadukuutta on muuten vaikea verkkokaupassa katsoa) 3) suosi luonnonmateriaaleja sekä 4) jos mahdollista, jos ei Suomessa niin ainakin EU:ssa tehtyjä vaatteita. Täällä ammattiliitot, ihmisoikeudet ja ympäristösäädökset kutakuinkin pelittävät. 5) mieti tarkkaan käytätkö vielä ensi vuonna tai sitä seuraavana. Jos epäröit, älä osta. 

Näiden mietteiden jälkeen olisi kiva tietää, onko siellä muitakin samojen ajatusten kanssa kamppailevia sieluntovereita? 

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille täältä Portugalista! 🙂