Ensimmäinen kuukausi Portugalissa täyttyy tänään. Mihin nämä viikot ovat menneet? Näin se aika vain juoksee täälläkin. Ja vaikka appivanhempien lastenhoitoapu on jatkuvasti läsnä, täyttyy ne päivät täälläkin lasten päivärytmin pyörityksestä. Miten me ollaan ikinä pärjätty Suomessa miehen kanssa kaksin? 😀 Saattaa arki iskeä kovaa päin naamaa syksyllä, kun palaamme takaisin Suomeen. 

Olen ollut suhteessa portugalilaisen mieheni kanssa melkein kahdeksan vuotta. Voisi kuvitella, että portugalilaiset tavat ja elämäntyyli on tullut tutuksi eikä suuria yllätyksiä juuri enää tulisi. No, voin sanoa, että harhaluulo. Löydän itseni edelleen sadattelemasta muutamia asioita, jotka jostain syystä muistan vasta täällä ollessamme. Ennen listausta haluan kuitenkin sanoa, että täällä on sata ihanaa asiaa ja plussat voittaa miinukset. Mutta ne ihanat asiat ansaitsevat sitten ihan oman postauksensa <3

1. Kun sovitaan tapaamisaika, se ei koskaan pidä paikkaansa. Noin yleisesti voin laskea kaikkiin  sovittuihin aikoihin +15-30min eikä mene pieleen. Kirkasilmäisenä kuitenkin edelleen uskottelen itselleni, että ehkä ne tällä kertaa oikeasti tarkoittaa sanomaansa… Toiveajattelua. Yksin hengaillessa sen odottelun vielä jaksaa, mutta kun hihassa roikkuu kaksi pikkulasta, homma ei pelitä. 

2. Kukaan ei illasta ennen klo 20 – ei edes lapsiperheet. Ravintolasta on siis turha mennä ruinaamaan illallista  kuudelta. Vieraita myös tuppaa usein kotona kylään (yleensä ilmoittamatta) klo 18 – 19 välillä ihmetellen suuresti, että miten me ollaan jo illallispöydässä? 

3. Edelliseen liittyen lasten nukkumaanmenoaikakaan (jota en nyt varsinaisesti sadattele henk.koht. mutta listataan nyt kuitenkin) ei tunnu noudattavan täällä suomalaista orjallista aikataulua. Ei ole esim. mitenkään tavatonta nähdä pikku lapsia ravintolassa puoli kymmenen aikaan illalla. Ajattelin ennen omia lapsia, että portugalilaisella ihanan rennolla otteella kasvatan sitten omatkin muksuni. No, ääni on muuttunut kellossa. Rutiiniin tottunut lapsi kun yleensä on tyytyväinen, hyvin levännyt ja palkinnoksi vanhempi saa illalla edes hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa. Eli te kaikki muutkin kellottajavanhemmat – keep up the good work! 😉 Ei tämä etelän rento meno ole niin kadehdittavaa kun sitä tavataan ajatella. Lapset ne on samanlaisia täälläkin ja ne kiukkuitkut tulee väistämättä kun lasten annetaan kukkua. 

4. K-A-I-K-K-I vauvanruoat on ällömakeita. Kauravelliin ja porkkanaperunavelliin tottunut pikku M saisi täällä kyllä päivittäin makeaa mahan täydeltä, jos en jaksaisi vääntää kaura- ja vihannesvellejä itse. Kaikista hauskinta on, että vielä mieheni ollessa vauva, lastenlääkäri oli ohjeistanut anoppiani antamaan vauvalle maidon ja banaanin kanssa Marie- keksejä. Joo se oli sitä kultaista 80-lukua.. Mutta mutta! Kaupastahan löytyy täällä edelleen liuta vauvan valmisvellejä ja ruokia, joissa todella Marie-keksi on yksi ”ravinto”-aineista. Ei ole myöskään poikkeavaa, että lasten aamiainen on valkoinen paahtoleipä ja päälle Nutellaa. Kyllä suomalaisäitinä vaan olen sitä mieltä, että puuro lapsen tiellä pitää. Silti näistä herkuttelevista lapsista tuntuu kasvavan ihan terveitä aikuisia. Ja onhan Portugali nyt ruokakulttuurillisesti yksi maailman rikkaimmista maista. Mariet ja Nutellat eivät sitä ole pilanneet. Ja eiköhän se Ronaldokin ole lapsena saanut mammalta keksin jos toisenkin.. Ja katsokaa nyt mikä sixpack! 😉

Noin. Purkaus hoidettu! Aamu valkeni täällä tänään kauniin aurinkoisena eikä makeat vauvanruoat, löysä aikataulu tai myöhäinen illallinen juuri nyt enää tunnukaan rasittavan mieltä. Täällä on ihan hyvä olla <3