Susu esittäytyy
Uutena Lilyn jäsenenä lienee paikallaan lyhyt esittäytyminen. Olen pari vuotta kotona hengaillut citymama, jolla on kaksi pientä lasta. Kaksivuotias hulivilipoika (Iso M) ja lokakuun alussa 2016 syntynyt pikku prinsessa (pikku M). Koska arki kahden pienen lapsen kanssa on vähän tylsää enkä tiedä mitä tekisin kaikella tällä ylimääräisellä ajalla ja energialla, ajattelin perustaa blogin johon voin purkaa mietteitäni ja vähän muutakin pölinää. Eli siis joo, pidän sarkasmista. Oikeasti blogin aloittaminen tuntui lähinnä mielenterveyteni kannalta tarpeelliselta tämän hullunmylly-arjen keskellä. Onhan tämä vanhemmuus silti aika ainutlaatuinen supertyö, josta riittää kyllä jutun juurta – hyvää ja välillä vähemmän hyvää. Mutta kaksivuotiaalta ei paljon irtoa kehittäviä kommentteja suurille mietteilleni, joten toimikoon tämä blogi niiden purkauspaikkana. Huomaan nimittäin nykyään paasaavani erinäisistä asioista (ei vain vanhemmuuteen liittyvistä) ja viikon varrella kasautuneet paasaukset saa kuulla tielle sattuvat ystävät / sukulaiset / tuttavat… Heitäkin säästääkseni, kaadan asiani tänne blogiin. Problem solved! Tunnen myös pysyväni kirjoittamisen myötä jollain tasolla paremmin mukana (leikkipuiston ja hoitopöydän ulkopuolisen) maailman menossa.
Mitä muuta minusta… Olen alunperin kotoisin Espoosta mutta asustelen Hakaniemessä nyt viidettä vuotta. Joka vuosi kasvan tänne vain enemmän kiinni. Ajattelen oikeasti välillä, että mitä sillan ”tällä puolella” ei ole, sitä en tarvitse. Okei, voisi noi ysäriostarin KappAhl’it ja Lindexit vaihtua pikkuhiljaa vähän laadukkampiin vaateliikkeisiin, mutta uskon senkin ajan koittavan lähivuosien aikana. Ja meidän alakerran surkeaakin surkeammat pizzeriat (jotka muuten häikäilemättömästi vievät Hakaniemen paraatipaikan) voisi myös syrjäyttää joku trendiyrittäjä. Mutta siis täällä mä moikkailen hallin kauppiaita kadulla, kaupan kassat tuntee meidän tuplaratas-seurueen ja käytän paikallista suutaria. Mummoa, I know. Mutta asuuhan se Halosen Tarjakin täällä, hyvä ihme.
Haluan liittää blogiin myös vähän valistavaa henkeä liittyen kulutukseen (jos titteleitä saa mainita, niin olen kuluttajaekonomian maisterisnainen). Tämä on siis ihan coolia valistusta – älkää karatko! Avaan vähän lisää. Kahden kotiäitivuoden aikana vanhat kulutustottumukseni ovat saaneet huutia. Osittain vähän taloudellisen pakon sanelemana. Tilalle on kasvanut tiedostavampi kuluttajaminä joka ostaa (useimmiten) vain todelliseen tarpeeseen. Näin siis itselleni ainakin uskottelen.. Mutta uskokaa pois, tämä on ollut vapauttavaa niin henkisesti kuin ajankäytöllisestikin. Suosittelen. Ekomuoti ja vastuulliset vaatebrändit ovatkin herättäneet tämän maman kiinnostuksen (katsokaapa muuten dokumentti True Cost – vahva suositus!). Samalla olen kuitenkin tajunnut kuinka työlästä on löytää merkkejä jotka ovat ekologisia ja eettisiä ja kaikenlisäksi kivannäköisiä. Ei siis mitään liukuvärjättyjä hippihameita. Enter Susu! Otan tehtäväkseni etsiä näitä merkkejä ja infomoida teitä hyvät lukijat. Toimii myös hyvänä porkkanana itselleni toimia sanojeni mukaisesti.. *klunks! Vaateteollisuudella on valtava ekojalanjälki ja koko bisnes on superlikainen. Uskon kuitenkin, että meillä ihan peruskuluttajilla on valtaa tehdä muutoksia. Toivon myös esimerkilläni innostavani muutkin mukaan tähän toivottavasti kasvavaan liikkeeseen.
Ja vielä loppukevennyksenä; rakastan hyvää viiniä (tunnustaudun vanhaksi viinibloggariksi..ks. tänne) , musiikkia (tunnustaudun myös harrastelija lauluntekijäksi.. tsekkaa tämä), aurinkoa, merta ja surffiaaltoja (kröhöm – nyt just en löydä sitä youtube-videota jossa surffaan tuubia.. Mutta katso tämä jos haluat nauraa). Aurinkoa, merta, viiniä ja surffia on tiedossa myöhemmin ensi keväänä kun suuntaamme taas toiseen kotimaahamme Portugaliin. Eli reissulöpinöitä silloin tiedossa. Toivottavasti innostut seuraamaan juttujani. Väsyneen huumorin lisäksi toivon rustaavani tänne myös ihan asiapitoistakin sisältöä. Stay tuned!
Susu