Vaatekaappi matkalaukussa

Opin tänään vähän tyylistäni, vaatekaapistani ja matkaminästäni jotain. Kaiken tämän sai aikaan kun pakkasin vaatetta neljän kuukauden reissulle mme Portugaliin.

Pakkasin siis mukaan KAIKKI vaatteet (paitsi lämpimät) joita tykkään käyttää. Arvaa mitä? Ne mahtuivat yhteen matkalaukkuun. Sivutuloksena vaatekaappiin jäi läjä toppeja ja puseroita, jotka ovat olleet vaatepinon pohjalla viimeisenä odottamassa sitä päivää kun otan ne taas käyttöön. Vuosien kuluessa odotus on venynyt ja käyttö vain on jäänyt. 

Mitäs nämä vaatteet sitten ovat? Yhden sesongin värejä, outoja kuoseja ja hetken mielijohteesta tehtyjä ostoksia.

Sääntö numero yksi : pysy uskollisena tyylillesi. Jos et tiedä mikä se on, tee mielikuvitusmatka ja pakkaa laukkuun kaikki mielivaatteesi. Ja ta daa!

Ja mitä taas opin niin sanotusta matkaminästäni? En mitään hyvää, voin sanoa! Pakkaillessani nimittäin kenkiä, laukkuja ja vaatteita, kävin jokaisen setin kohdalla saman ajatuksen läpi; jos jätän nyt nämä ja nämä kotiin, voinhan aina ostaa paikan päältä uudet. Siinä! Sainpas kiinni typerän ajatuksen, joka on varmasti monelle tuttu. Ne vähän jo vanhat sandaalit tai kulunut laukku voi hyvillä mielin jäädä kotiin. Siitähän syntyy hyvä tekosyy ostaa uutta tilalle.

Sääntö numero kaksi: ota mukaan ne kivat kengät vaikka olisivatkin jo kaksi kesää nähneet. Tykkäsit niistä viime kesänä, miksi ei tänäkin? 

Tietenkin jos tarve on todellinen ja kohteessa kyseistä asiaa on järkevää hankkia, niin go ahead. Yleensä kuitenkin lomakohteissa, joissa aurinko (tai sangria) pehmittää aivot, on tapana shoppailla juurikin niitä yhden sesongin juttuja yleensä hetken mielijohteesta. Ja sitten ne jää juurikin sinne vaatepinon pohjalle odottamaan uutta nousukautta jota ei koskaan tule.

Jäin miettimään, kuuluuko lomailuun sisäinen tarve uudistua / virkistyä myös materiaalisesti? Oli se kuukauden reissu tai viikon mittainen, onko tylsää tulla kotiin ilman mitään uutta? Eikös se uusi kukkamekko kerrokin, että olet ollut lomalla ja kotiin saapuu rentoutunut, uusi sinä? Koska tunnistan itsessäni tämän ajatusmallin, en mitenkään voi tässä moralisoida muita samanmielisiä. Lähinnä vaan havahduin tähän juurtuneeseen kulutuskaavaan, joka matkailuun näyttää tiivisti liittyvän. Osaisimmeko irrottautua lomashoppailusta? Jospa valokuvat voisikin olla riittävä tuliainen.

Oletko sinä(kin) lomashoppailija?