Äitiysloman strategia, missio ja visio

Tertun virallinen äitiysloma alkoi tänään. Loman alkuun moni moderni äiti alkaa kuin luonnostaan laatia toinen toistaan huikeampia suunnitelmia, to-do-listoja ja projektinhallinnan prosessikaavioita.

Äitiysloman aikanahan tulee saattaa loppuun ainakin lisensiaatintutkinto, neuloa vihdoin se jättiponcho jämälangoista, perustaa menestyvä bebéleivosblogi ja alkaa raivokkaasti verkostoitua kurarukkas-esittelijänä. Lisäksi vielä ennen vauvan syntymää pitää ehtiä hankkia Tekniikan maailman testivoittajaksi rankattu älyohjattu koliikkikehto, kestovaippapatteristo siitä uudesta aidosta luomuhapsualpakasta sekä lastenpsykiatrien liiton suosittelema vastasyntyneen aistitoimintoja ja kogniota stimuloiva leikkikaari-aktiivikeskus vilkkuvaloilla. Ai helskutti, ja se paikka vauvojen Pienet Impressionistit –taidekerhoon pitää varata ja ilmoittaa lapsi samalla tähtitiedepainotteisen päiväkodin jonoon. Ja hei, nythän ois vihdoin aikaa lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin!

Meilläkin oli aikanaan ennen lastemme syntymiä ”samansuuntaisia” visioita vanhempainloman vietosta, Annilla nyt jo vuosikymmen taaksepäin ja Tertulla pari vuotta takaperin, kolmivuotiaan esikoisensa kanssa.

Vaan kummasti tällaiset illuusiot kaikkosivat jo heti synnytyslaitoksella. Meille molemmille siunaantunut, useita vuorokausia kestänyt, infernaalisen kiduttava synnytystapahtuma jo itsessään nimittäin löi kummallekin niin sanoaksemme luun kurkkuun.

Myöhemmin lasten kasvaessa meille on vielä kouriintuntuvammin kantapään kautta valjennut, että liika yrittäminen lasten kanssa kannattaa kyllä hylätä heti alkuunsa. Haluamme täten kannustaa kaikkia tulevia – ja jo olevia vanhempia – hylkäämään liiallisen tavoitteellisuuden, kaiken tekemisen pakon ja ja itse asetetut suorituspaineet. Oma ajattelumme on ajan kanssa kypsynyt ja kristallisoitunut Laissez-Faire -tyyppiseen, Sikapossumetodiksi nimeämäämme kasvatusfilosofiaan (ks.tarkempi kuvaus linkistä), joka luontevasti vapauttaa kasvattajan liiallisesta itsensä ruoskimisesta ja kaikenlaisesta ylisuorittamisesta.

Kauan sitten, kun Anni vielä jaksoi selailla erilaisia kasvatusoppaita, hänelle sattui silmään ukrainalaisen kasvatusajattelijan, Vasili Suhomlinskin viisaat sanat, joissa sopivasti kiteytyy se, mitä varten äitiyslomaa vietetään. Sitä nimittäin vietetään lasta varten. 

”Rakasta Lasta. Rakasta häntä enemmän kuin itseäsi. Usko, että Lapsi on puhtaampi, parempi, rehellisempi ja lahjakkaampi kuin sinä. Anna itsesi kokonaan lapsille, sillä vasta sitten sinua voidaan nimittää vanhemmaksi.”