We’re All So Gonna Die!
Varoitus! Sisältää paatuneita skeptikkoja ja vannoutuneita sekularisteja järkyttävää materiaalia!
– Kuolema on ihmiselle ongelmallinen ilmiö, toteaa Rudolf Steiner ”Elämä kuoleman jälkeen” (1987) -teoksensa alkulauseessa. Totta kyllä, monia tähän teokseen tutustumattomia saattaa vieläkin askarruttaa esimerkiksi, onko elämää kuoleman jälkeen ja mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu.
Hyvä lukija, kuoleman jälkeen vasta alkaakin tapahtua!
Steinerin mukaan pelkäämme kuolemaa siksi, että käsitämme sen ainoastaan maanpäällisin aistein, elämän loppumisena ja hajoamisena. Kun kuolemaa tarkastellaan toiselta puolelta, henkisenä tapahtumana, se näyttäytyykin kaikkein suurimpana, ihanimpana ja merkittävimpänä tapahtumana – aivan kuin lapsen syntymä tällä puolella!
Kuoleman portin läpi kulkeminen tarkoittaa oikeastaan vain kokemistavan muutosta. Steiner esittelee kuoleman tapahtuman jälkeiset vaiheet seikkaperäisesti näin:
- – Ihmisen sielu poistuu kuoleman hetkellä ruumiista ja elämänvoimien koostuma, eetteriruumis, virtaa siitä ulos.
- Ihminen kokee emootioita vailla olevan kuvapanoraaman, jossa näyttäytyvät eletyn elämän kaikki kokemukset samanaikaisesti.
- – Valvetilassa koetun elämän lisäksi käydään läpi myös kaikki elämän aikana koetut unitilat, joissa ihminen on viettänyt noin kolmanneksen elämästään. Kertaamme siis uudelleen myös öiset kokemuksemme.
- – Kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen ihminen alkaa tuntea eletyn elämänsä – ei enää itsensä – vaan pelkästään ympäristönsä näkökulmasta, eli kokee niin sanotun karmavaikutuksensa. Tämä vaihe kestää kolmanneksen eletyn elämän vuosista, esimerkiksi 60-vuotiaalla 20 vuotta. Vaiheen tarkoituksena on, että ihminen pystyy muodostamaan objektiivisen arvion elämästään.
- – Seuraavaksi ihminen siirtyy hengenmaailman korkeammille alueille ja viettää siellä oman kehitysasteensa perusteella määräytyvän ajanjakson. Hengen maailmassa elävän ihmisen tarkoitus on havaita oma epätäydellisyytensä, kaikki vielä läpikäymättömät oppiläksynsä. Hengen maailmassa ihmiselle valkeneva käsitys omasta vaillinaisuudesta saa ihmisen haluamaan vahvasti syntymään uudelleen, uusia oppitunteja varten.
- – Kun ihminen astuu henkiseen maailmaan, hänen olemuksensa alkaa laajeta. Ensin se saavuttaa maan ja kuun kiertoradat pallomaisena muotona, ja leviää siitä edelleen vaiheittain koko aurinkokunnan planeettojen laajuuksiin. Jokaisen planeetan piirissä opiskellaan tietyt läksyt. – – Hengen maailmassa vietetyn ajan jälkeen ihmisen sfääri alkaa vetäytyä jälleen yhteen: se puristuu kokoon tästä käsittämättömän laajasta ohenemasta aina siihen pienenpieneen fyysiseen pallomuotoon, joka sukusolu on.
- – Näin alkaa taas sielun suuntautuminen seuraavaan elämään. Hedelmöityksensä jälkeen inkarnoituva ihmissielu vaipuu syntymään asti kestävään tiedottomuuden tilaan, mutta kokee sitä ennen (1-3 viikkoa hedelmöityksen hetkestä) uuden odottavan elämänsä suurena yleiskatsauksena, samoin kuin kuolemansa jälkeen hän näki kuluneen elämänsä panoraaman.
- – Inkarnaatioiden välillä on maanpäällä kulunut paljon aikaa, ja ihmiskunnan kulttuuri on tietoisuuden kannalta oleellisesti muuttunut, jotta se tarjoaa ihmiselle täysin uusia kokemusmahdollisuuksia. Ihminen syntyy vuorotellen naiseksi ja mieheksi joka toisessa elämässään.
Näin siis käy ihmisen matka puolelta toiselle, edestakaisin. Kun elämänläksyt on useiden uudelleensyntymien kautta kunnolla opittu, ei tarvetta inkarnoitumiselle enää synny. Tällöin ihmissielu voi jäädä lopullisesti kaltaistensa pariin, hengenmaailman puolelle.
Voisiko asiaa enää selkeämmin selittää?
Ei ainakaan omasta mielestämme, vaikka Steiner tosin taisi itsekin aavistaa, kuinka edistyksellisiä hänen havaintonsa aikanaan olivat. Hän lausui varoituksen sanana: ”Kun näitä asioita kuvaillaan, varsinkin julkisuudessa, on varottava järkyttämästä ihmisiä näillä täysin uudenlaisille käsitteillä. ”
Arvoisa lukija, Käytäthän siis Sinäkin ensisijaisesti omaa, intuitiivista ja sielullista arviointikykyäsi tätä lukiessasi. Olemme nimittäin tekemisissä sen laatuisen tiedon äärellä, jonka arvioimiseen länsimainen tiedonkäsityksemme ei totisesti yksinään riitä.
Lukemistoa aiheesta:
Steiner, Rudolf. 2009. Elämä kuoleman jälkeen ja sen yhteys elävien maailmaan. Suomen antroposofinen liitto; Tallinna.
Burckhardt, Martin. 1998. Kuolemanjälkeiset kokemukset. Ihmisen kuolemanjälkeinen matka yliaistillisessa maailmassa, yhteenveto Rudolf Steinerin kuvausten pohjalta. Suomen antroposofinen liitto; Helsinki.
