Who’s Got The Style?

Syksyn kylmetessä olemme vilkuilleet vaatekaappeihimme huolestunein silmin. Tyyli tuntuu olevan kummallakin hukassa, sesongista toiseen.

Tertun kaapista löytyy tällä hetkellä pelkästään läpeensä singahtanutta mammasukkahousua, muodottoman mitäänsanomattomia raskauskaapuja sekä kenkälaatikossa kylmiä ilmoja varten pari kulahtaneita Kuoma-kenkiä, ainoat jotka vielä mahtuvat loppuraskaudesta turvonneen nilkan ympärille. Ja Annin mauttomuus sen sijaan on luonteeltaan vielä paljon kroonisempaa: vaatekaapin virkaa toimittavan messinkilistoitetun peilikaapin puoliksi irronneilta lastulevyhyllyköiltä pursuavat toinen toistaan virttyneemmät vaatekappaleet, jotka on haalittu kierrätyskeskuksista tai kirppareilta (ja nyt ei muuten puhuta mistään vintage-löydöistä), onpa muutama löytynyt hylättynä metsistä ja lähipuistoistakin. Annin tyyliasteikollahan siskon hylkäämä H&M-halpistrikoo kun tuntuu olevan sitä ”parempaa Seppälää”.

Näin iän karttuessa sitä toivoisi löytävänsä oman tyylinsä ydinlinjan: ajattomia klassikoita, laadukkaita materiaaleja, ennakkoluulotonta designiä. Oma mauttomuus alkaa aina erityisesti vuodenajan vaihtuessa käydä hermoon. Mitä siis tehdä?

Kurkataanpa tyylikissojen uusimmalle foorumille, Lily Editiin.

Jaahas, syksyn kuuminta hottia näyttäisivät olevan nk. culottes-housut. Ja katso, tämän, viimeisintä huutoa olevan housutyylin viimeistelee ”simppeli tapa sitoa silkkihuivi à la Edit”. Editin erikoissuosituksena syksyyn on myös musta mokka: ”Mokan pinnassa kaikki värit näyttävät myös syvemmiltä ja no, rikkaammilta.” 

Hmmm, lieneekö näistä vinkeistä vielä tyydyttämään Annin ja Tertun raa’an akuutti tyylivaje. Tarvitaan jotain lisää!

Kysäiskäämme Googlelta ”millainen ihminen on tyylikäs?” Ensimmäinen ja varsin vakuuttava vastaus löytyy tietysti Vauva-lehden keskustelupalstalta, tuolta todellisen tiedon Mekasta: Hyvin hoidettu iho ja hiukset, luonnollinen meikki, pienet timanttikorvanapit ja lyhyet vaalealla sävyllä lakatut kynnet ovat must. Ja huolitellut kulmakarvat. Laadukkaat kengät ja siisti käsilaukku pisteenä ii:n päälle.”

Aika näpsäkkä tiivistys, kuulostaa varsin järkeenkäypältä…mutta, kyllä kai tyylissä on kyse vielä jostain muusta?

Mitä edes itse asiassa on tyyli? Ja kenellä sitä oikein on?

Rullataanpa vauvapalstaa alaspäin. ”Tyylikäs ihminen kantaa olemuksensa ryhdikkäästi”, ”Tyylikkyyttä on oikea asenne, vaatteilla ei niin väliä”, ”Tyylikäs ihminen on sydämellinen ja ottaa muut huomioon”. Haa, tämäpä lämmittää pienituloisten naisten mieltä: culottes-housut design-brändiltä olisivat kyllä nakertaneet aika loven kukkaroon. Ja sitä paitsi, eipä niellä kaikkia Editinkään pukeutumisvinkkejä ihan pureksimatta. (Vaikka tottahan tunnustamme, että Trendi-lehden tyylitipuset tietävät mistä puhuvat.)

Lähdekritiikki on muistettava tässäkin asiassa, eli tehdään faktantarkistus alan pidemmän linjan gurulta. Itse Ralph Lauren on ladannut: ”Style has nothing to with fashion. Fashion is over quickly. Style is forever.    

No nyt ei voi kuin uskoa.

Mutta vielä tarvitaan jotain konkreettista! Kenet sitä siis valitsisi tyyli-ikonikseen tässä vaihtoehtojen viidakossa?

Selataanpa naistenlehtiä: Ehkä Lenita Airisto, tuo klassisen kauneuden periksi antamaton puolestapuhuja? Kenties Carl Haglund, herrasmiespukeutumisen lähettiläs ja lähes aito dandy?

Vai hetkinen, liikummeko edelleen liian pinnalla? Sukelletaanpa vähän syvemmälle.

Miten olisi Urho Kaleva Kekkonen, suurmies, jonka silmälasien ääriviivat ovat iäksi piirtyneet jokaisen maamme kansalaisen verkkokalvoille? Vai kuitenkin ripauksen kansainvälisempi toimija, Michelle Obama – tuo paitsi äärimmäisen humaani, niin samalla myös äärimmäisen high fashion First Lady?

Tai sittenkin, kuvailisimmeko, ”tyylikkyyden musta hevonen”, Michellen maanmies, jo edesmennyt kirjailijanero Charles Bukowski, joka ei todellakaan vaatteilla koreillut, mutta sanan säilällä sitäkin enemmän.

Ja kuinka ollakaan, Mestari Bukowskilla on antaa meille suora vastaus kysymykseen ”Who has style?”

Ja se kuuluu:

– ”Jesus had style.”

jeesus.jpgKuvitus Anni K.

Muoti Höpsöä Päivän tyyli Trendit

Missä suunnassa isot mustat suset asuu?

 

pa176865_0.jpg

(kuvitus Terttu K.)

 

Mitä ajattelin tänään? -kysymykseen vastausta pyytävät päivittäin monenmoiset somesovellukset. 

Kuitenkaan se, mitä me ajattelimme tänään, ei ole läheskään yhtä mielenkiintoista kuin se, mitä lapsemme tänään ajattelivat. Omat, varhaiskeski-iän kangistamat aatoksemme näet kulkevat aina vaan rutiininomaisempia, verrattain pitkästyttäviä ratojaan – Riittääkö kirjopyykkiaine seuraavaan koneelliseen? Lienevätköhän lähi-Lidlin krakovanmakkarat vielä alessa? Millähän tekosyyllä sitä lintsaisi taas tämän illan zumbasta?

Sen sijaan lapsosten päässä tuntuu liikkuvan vielä ilahduttavan – ellei jopa häkellyttävän – tuoreita ajatuskulkuja. Siksipä, hyvä lukija, haluamme mieluummin kertoa Teille mitä lastemme (3 – 9v) päissä on viime aikoina pyörinyt.

Näissä arkisissa ajatusrakennelmissa ei rajoja tunneta vaan liikutaan luontevasti uskontieteiden peruskysymysten, metafysiikan, ornitologian ja yleisen eläinfysiologian tai vaikkapa morfofonologisten pohdintojen monivivahteisessa maastossa. Sivuaapa muutama aatos filosofian ikuisuuskysymystä väkivallan oikeutuksesta:

– Äiti mä en usko enää joulupukkiin. Se tulee kummiskin vaan jostain valtion virastosta. Te vaan iskän kanssa tuotte ne lahjat. Ja äiti, mä kerron huomenna kaikille, mä kerron huomenna koulussa aivan kaikille, Henna-opellekin, että joulupukkia EI OLE OLEMASSA. – Mutta äiti, nyt kerrot mitä ne tontut sitten oikein on? Mistä ne sitten tulee jos joulupukkia ei kerran ole olemassa? Ja miksi, minkä takia ne sitten kävelee tuolla pihoilla ja tarkkailee lapsia, että onko ne kilttejä. Miksi ne tontut tulee tänne pihoille, jos kerran joulupukkia ei ole olemassa – äiti kerro nyt, mitä ne tontut oikeen on?

– Äiti äiti äiti, kumpaa ottaisit mieluummin 50 metriä. Äiti kumpaa ottaisit mieluummin, 50 metriä lakua vai 50 metriä sukulakua?

– Äiti, näin pahaa unta suseista, suset kiemurtelee päällä. Missä suunnassa isot mustat suset asuu?

– Äiti miksi se kananpoika on tipU, miksei se ole tipÄ?

– Pikkuveli: Kumpi on pahempi kotka, pöllö vai kotka? Isoveli: Pöllö tietysti, etkö sä sitä tiedä? Pikkuveli: No joo, tietty

– Äiti kysyy: Mitä toi tappelu oikein oli? Isoveli: No se oli vaan välienselvittely. Se oli pikkuveljen syy. Se vaan on niin väkivaltainen. Sillä ei ole muuta keinoa. Että mun on vaan sopeuduttava. Ja mä aina sitten vaan muka nauran vaikka mua sattuu aivan sairaasti.

– Isoveli: No nyt siinä avaruusohjelmassa selvisi ettei mitään jumalaa ole. Hää hää äiti, mitään jumalaa ei ole.  Siitäs sait! Pikkuveli: Mitä? Äiti onko jumala siis ihminen ja onko se siis naku? Kun Matti, siis se mun paras kaveri, oli eilen nähnyt enkelin nakuna vessanpöntöllä. Se istui siinä nakuna ja nauroi, niin mä kysyin Matilta, onko jumala kanssa naku.

– Etkö sä äiti ymmärrä, että ankeriaalla on aivan sai-raan iso sydän. Ainakin kahden nyrkin kokonen. Äiti mä tiedän, että ruotsalaisella ankeriaalla on niin iso sydän, kun mä olen nähnyt sen. Mä olen nähnyt sen Ruotsissa kun ne ruotsalaiset sedät repi sen ankeriaan sydäntä irti. 

– Äiti, onko kissalla sydäntä? – Ai on. No OK, hyvää yötä.

Puheenaiheet Lasten tyyli Vanhemmuus Höpsöä