Kuumetta, toivoa, kaipausta

Arkena on töissä niin kiire, etten ehdi ajatella koko asiaa. Mutta viikonloppuna on aikaa upota aatoksiin, vaikka kehittää vauvakuumeen.

Eli toisin sanoen myönnän, että nyt parina päivänä olen jopa tuntenut sisälläni kummallisen poltteen, että haluan lapsia. Leikkimielisesti heitin miehellekin ”haluan lapsia, voisitko järjestää mulle pari?”. Hän siihen, että ”totta kai, järjestyy”. Sitten naurahdimme molemmat, niin kuin asia olisi jotenkin helppo ja kevyt.

Eilen luin jostakin lehdestä koeputkilapsista (ensimmäinen suomalainen koeputkilapsi täyttää 30 vuotta), joten viime yönä näin unta, että meillä oli koeputkilapsi. Pikkuinen tyttö köllötteli sylissäni, olin onnellinen.

Onneksi tällaisia unia on harvoin, sillä ne ovat niin todellisia, että tulisin hulluksi. Sitten vasta kuumeilisinkin, jos joka yö sylittelisin pienokaista. Huh. Tällä hetkellä kuitenkin saan vauvakuumeen ja tyhjyyden tunteen melko helposti pois. Saan sanottua itselleni, että kaikki on hyvin ja kaikki on mahdollista.

No, huomenna on munanjohtimien aukiolotutkimus. Hyvä, kun jotain tutkitaan ja tehdään. Toivottavasti saan huomenna kuulla myös verikokeiden tulokset… Jännittää!