Kirpeä lime–marenkipiirakka
Kirpeät, mutta aurinkoiset aamut inspiroivat minua leipomaan jotain kirpeää piirakkaa. Olen hulluna sitruuna–marenkipiirakoihin, mutta vaihtelun vuoksi päädyin korvaamaan sitruunat limeteillä. Tämän piirakan pohjaan ja täytteeseen sovelsin toisen Safkaa -kirjan eestiläisen sitruunapiirakan reseptiä – se on ihanan helppo ja siinä on kaikki ainessuhteet kohdillaan. Koska piiras ei kuitenkaan sellaisenaan ole mitänkään älyttömän kaunis, piilotin sen jälleen kerran valtavan marenkipilven alle.
Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että sitruunapiirakka ei ole yhtään mitään ilman marenkia, eikö vain?
Lime-marenkipiirakka | pohja | Ø 24 cm
- 150 g voita
- 4 dl vehnäjauhoja
- ½ dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 keltuainen
Paloittele voikimpale kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri sekä keltuainen. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa astiassa ja lisää kuivat ainekset voiseokseen vähitellen. Sekoita tasaiseksi massaksi.
Painele taikinamassa hyvin voidellun vuoan pohjalle. Laita uuni lämpenemään 180 °C asteeseen.
Limetäyte
- 3 dl kermaviiliä
- 2 keltuaista
- 2 valkuaista
- 1½ dl sokeria
- ½ dl limetin mehua
- 1 limetin raastettu kuori
- ⅓ tl suolaa
Sekoita kermaviili, sokeri, keltuainen ja limetin mehu kulhossa. Raasta mukaan myös yhden limetin kuoret. Vispaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi.
Kääntele valkuaisvaahto lastan avulla lime-kermaviiliseoksen joukkoon. Kaada valmis täyte pohjan päälle ja paista piirakkaa 180 °C uunissa puolen tunnin ajan.
Marinki
- 3 valkuaista
- 1½ rkl tomusokeria
Vispaa valkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä vaahto jäähtyneen piirakan pinnalle juuri ennen tarjoilua ja käytä uunissa sen verran, että marenkipilven reunojen huiput saavat kauniin ja kevyen rusketuksen.
Itse tykkään käyttää uunin sijasta marengin ruskettamiseen liekitintä. Sillä on helppo laittaa väriä vain juuri sinne minne haluaa ja välttyy myös kauniin pinnan pilaamiselta viime hetkellä.
Vinkkinä muuten vielä sellainen, että tämän piirakan valmistuksessa pärjää vain viidellä kananmunalla, jos valkuaisten ja keltuaisten erottelussa ei tule kömmähdyksiä.