Ravintola-arvio

Kävin lauantailounaalla Tomi Björckin ja Matti Wikbergin vuoden vanhassa brasserie-ruokaa tarjoilevassa Bronda ravintolassa. Olen aikaisemmin ruokaillut useita kertoja BW-Restaurantsin Farangissa sekä Gaijinissa, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. Vaikka olen aikaisempiin kokemuksiini pohjaten täysin vakuuttunut Tomin keittiöiden tasosta, täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen siitä, kuinka hyvin aasialaispainotteisesta huippuruoasta tunnettu kokki onnistuu tuomaan klassisten keski-eurooppalaisten keittiöiden makuja esille tuoreimmassa konseptissaan.

Vastaus: täydellisesti.

Emme syöneet Brondassa valmiita menukokonaisuuksia vaan napsimme erilaisia jaettavia annoksia suoraan listalta. Alkuun testasimme tietysti vihersimpukoita, koska Farangin Nahm Jim -kastikkeella ne ovat yksi parhaimmista ruokaelämyksistä maan päällä. Otimme myös lohisashimia sekä kampasimpukoita, sillä ne ovat hyvin samantyyppisiä raaka-aineita, joita olemme tottuneet näkemään Tomin ja Matin muissa ravintoloissa.

Ehdin jännittämään aika paljon, miten ranskalaisesta, italialaisesta ja espanjalaisesta keittiöstä tutut maut, kuten basilikapesto, tomaatti, tryffeli ja munakoiso, olivat saatu toimimaan edellä mainittujen raaka-aineiden kanssa – ja onneksi se jännitys osottautui täysin turhaksi. Ruokien maut olivat maagisen hyviä. Yllättäviä, etenkin siinä kuinka vihreettömän hyvin ne toimivat yhdessä.

Lämpimiksi jaettaviksi otimme osterivinokkaan, parmesaani-ruusukaalipaistoksen ja bernaise-kastikkeen kera tarjoiltavan flat iron steakin sekä lisukkeiksi vielä timjamilla maustettua polentaa (olen pahimman luokan polenta-addikti) ja ranskalaisia.

Näihin kiinnitin huomiota | +

• raikkaat ja modernit maut
• takuuvarma björckimäisyys
• sopiva annoskoko
• viihtyisä miljöö
• hyvä palvelu
• huippudrinkit

Itseäni miellytti kovasti se, että kaikissa annoksissa oli tunnistettavissa ravintolamestarin pommin varma tyyli ja taito, mutta makumaailma oli täysin erillainen ja täydellisen onnistunut. Vaikka kaikki BW-ravintolat ovatkin hieman hintavammasta päästä, ilahdutti ruoan laadun lisäksi myös sopiva annoskoko. Sanotaanko, ettei todellakaan täytynyt kävellä nakkikopin kautta kotiin, vaikka emme räjäyttäneetkään pankkia tilauksia tehdessä. Taisin ruokailla seuraavan kerran vasta seuraavana päivänä. Brondan valoisa ja ilmava miljöö vanhan leipomo-kahvilan tiloissa oli myös omiaan nostattamaan tunnelmaa – samoin kuin alkujuomana tarjoiltu täydellinen valkopersikkabelliini.

Kuinka monta kertaa voikaan yhdessä jutussa toistaa sanaa ’täydellinen’? Brondasta tuli juuri uusi lempibjörckiläni.

Jälkkäriksi otimme omenaa ja fenkolia sisältävän annoksen. Itse en valitettavasti jaksanut maistaa sitä kahta lusikkaa enempää, mutta sekin oli niin huikean hyvää ja ihanan kaunista. Bronda on juuri niitä ravintoloita, joissa ruoka näyttää lautasella ja kuulostaa listalla jo niin järkyttävän hyvältä, että ennen ensimmäistä suupala aina vähän pelottaa, jos ruoan maku ei vastaakkaan odotuksia, mutta suoriutuu pienintäkään pettymystä tarjoamatta.

Tai oli niitä ihanihan pieniä pettymyksiä ehkä yksi; omaan makuun vähän liian kypsä pihvi.. mutta minut tunnetaankin aina tällasena raaka-arskana.

P.s. Tällä viikolla keittokirja-arviossani tulee olemaan Tomi Björckin uusi Huippukokin kotiruokaa 2, josta testaan ja jaan samalla yhden herran itsensä erityisesti suosittelemista resepteistä.