Parempi parsapiirakka

Parsasesonki alkoi kuluneena viikonloppuna ja sen huomasi. Olen ehtinyt syömään parsaa jo korvasienimuhennoksen ja hollandaisen kera sekä eilen tässä piirakassa. Parsapiirakkani sisältää toisinaan pekonia ja toisinaan jotain voimakasmakuista juustoa – koskaan ei kuitenkaan molempia yhtäaikaa. Vähemmän on enemmän -periaate pätee myös ruoanlaitossa siinä missä monessa muussakin elämän osa-alueessa.

 

Parsapiirakka | pohja | uuni 175 °C

• 90 g voita
• 3 dl ruisjauhoja
• 1 kananmuna
• 2 rkl kylmää vettä
• ½ tl suolaa
   

Sekoita ruisjauhot ja suola keskenään. Kuutio voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää kananmuna ja vesi. Sekoita ja muotoile taikinasta pallo. Siirrä jääkaappiin lepäämään ainakin puoleksi tunniksi.

Kaulitse taikina levyksi ja laita piirakkavuokaan. Laita taikinan päälle alumiinifoliota tai leivinpaperia ja kaada sen päälle painoksi kuivattuja herneitä, kiviä tai mitä tahansa muuta kädenulottuvilla olevaa ja uuninkestävää.

Esipaista pohjaa noin 15 minuuttia 175 °C uunissa. Aloita täytteen valmistaminen.

 

Täyte

• 250 g parsaa
• 3 siivua pekonia*
• 1 dl ranskankermaa
• 1½ dl maitoa
• 3 kananmunaa
• ½ tl suolaa
• mustapippuria

   

* Vaihtoehtoisesti 30 grammaa gruyere- tai parmaanijuustoraastetta.

Leikkaa parsoista puumainen osa vartta pois ja keitä niitä nopeasti kolmisen minuuttia. Tee pekonista pienempiä siivuja ja paista kypsäksi pannulla. Sekoita keskenään ranskankerma, kananmunat, maito ja mausteet.

Lado esipaistetun pohjan päälle puolet parsoista ja kaikki pekonisiivut. Kaada päälle muna-maitoseos. Kerrosta pinnalle loput parsoista ja anna paistua 175 °C uunissa noin 35 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

En pidä visuaalisessa mielessä lainkaan piirakoista, joiden pinta on palanut ruskeaksi kuumien uunivastusten alla. Suojaankin omat tekeleeni aina foliolla hieman väriä saatuaan, noin paistoajan puolivälissä, liiallisen tummumisen estämiseksi. Tämä on kuitenkin vain oma näkemykseni mahdollisimman herkullisen piirakan ulkonäöstä.

Bon Appétit!