Ruiskirjan suklainen kääretorttu
Kirja-arviossa: Ruiskirja, Marja Silvennoinen
Sain viime viikolla arvioitavakseni Marja Silvennoisen uuden ruiskeittokirjan, jonka tarkoituksena on nostaa ruis uudelleen ruokapöytien jokapäiväiseksi herkuksi. Odotin hyvin suurella mielenkiinnolla minkälaisia reseptejä kirja sisältäisi, joten ryhdyin selaamaan sen saatuani. Puuroja, piirakoita, kakkuja, jälkiruokia, leipiä.. erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Välitön ajatukseni oli pieni pettymys, sillä olisin ehkä toivonut kirjan sisältävän enemmän arkipäivälliseksi soveltuvia reseptejä, kuten erilaisia keittoja, salaatteja ja pastoja – jotain missä rukiin mukana olo olisi yllättänyt hieman enemmän. Tiesin heti, että tämänlaista keittokirjaa en olisi koskaan ostanut itse.
Yön yli nukuttuani mieleni kuitenkin muuttui.
Olin ehkä alitajunnassani prosessoinut kirjan reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että juuri tämänlaista ruokakirjaa olen itse asiassa tarvinnut, sillä en ole koskaan aikaisemmin omistanut mitään vastaavaa. En ole intohimoinen jauhojen pyörittelijä, mutta jotenkin Ruiskirjan ohjeet olivat onnistuneet herättämään kiinnostukseni. Pidän aina leivonnaisista, joihin on laitettu joukkoon kasviksia tai jotain muuta vastaavaa, joka saa ne mielessäni ehkä vähän mukaterveellisemmiksi.
Ja ruis on ainakin sata kertaa parempi vaihtoehto kuin vehnäjauho – olin täysin myyty.
Eilen testasin kirjan reseptejä ensimmäisen kerran, kun tein äidilleni kirjan karpalo-suklaakääretortun ohjeella puolukka-suklaatorttua. Ohje oli erittäin helppo ja lopputuloksena syntyi paras kääretorttu, jota olen koskaan tehnyt ja syönyt. (Edellinen kääretorttukokeiluni on noin 15 vuoden takaa yläasteen kotitaloustunnilta. Tortun epäonnistunut kääriminen jätti erittäin syvät henkiset arvet.)
Rukiinen puolukka–suklaakääretorttu | pohja
- 4 kananmunaa
- 1 dl sokeria
- 1 dl hienoja ruisjauhoja
- ½ dl kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 rkl rouhittuja pellavansiemeniä
Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun sen pinnalle valuttaa vispilästä kahdeksikon, joka jää näkyviin.
Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut jauhot. Lisää myös pellavansiemenet ja kääntele taikina varovasti tasaiseksi puuhaarukalla.
Levitä valmis taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille suorakaiteen muotoiseksi ja paista 225 °C noin 10 minuuttia.
Kun pohja on kypsä, kumoa se sokerilla sirotetulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Irroittele pohjapaperi sen päältä varovasti.
Täyte
- 1 dl maustamatonta tuorejuustoa
- 2 dl kuohukermaa
- 2 dl paseerattua puolukkasosetta*
- 2 tl vaniljasokeria
- ½ dl sokeria
- 1 dl rouhittua tummaa suklaata
*Valmistin puolukkasoseen itse keittämällä 300 g pakastepuolukoita ruokalusikallisen vettä ja sokeria kanssa noin 20 minuutin ajan. Soseutin valmiin seoksen vielä sauvasekoittimella ja paseerasin sen siivilän läpi ennen käyttöä.
Mausta kerma sokerilla ja vatkaa vaahdoksi. Yhdistä tuorejuuston ja puolukkasoseen kanssa.
Levitä noin puolet täytteestä jäähtyneen torttupohjan päälle. Ripottele sen päälle suklaarouhetta ja kääri torttu kevyesti rullalle leivinpaperin avulla.
Levitä lopputäyte vielä kääretortun päälle ja reunoille. Koristele jäisillä ja kevyesti sokeroiduilla puolukoilla.
Voilà!
Kääretorttu oli äitienpäivän jättimenestys. Koko 12 hengen pötkylä katosi viiden aikuisen suuhun alta aikayksikön. Seuraava reseptikokeilukin on suunnitteilla jo ensi viikolle. Testiin tulee rukiinen kylmäsavulohipannari, jonka kylkeen ajattelin tehdä raikkaan ja tillisen varhaiskaalisalaatin. Voi tätä varhaiskaalihulluutta. Tuntuu, etten saa siitä koskaan tarpeekseni.
Loppukaneetiksi haluaisin vielä mainita vähän kivikkoisesta alusta huolimatta sen, että SUOSITTELEN Ruiskirjaa lämpimästi kaikille skeptisimmillekin ei-jauhopeukaloille. Hyvä ja laadukas perusteos keittokirjarivistön jatkeeksi, joka inspiroi unissakin.